Yhä useammat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet menestyvät kansallisesti ja maailmanlaajuisesti. Miten he tekevät sen? Mitt Romney ja Alex Boyé, Stephen Covey ja Lindsey Stirling, Al Fox Carraway ja Corbin Allred ovat lahjakkaita ja onnekkaita yksilöitä, joita on siunattu menestyksellä. Mutta ovatko he vain siunattuja?

Jos tarkastelisimme lähemmin — eikä vain lehtien otsikoita — huomaisimme, että kaikki kirkkoon kuuluvat julkisuuden henkilöt ovat tehneet samankaltaisia päätöksiä, jotka määrittelevät heidän tiensä menestykseen ja muokkaavat heistä johtajia, esiintyjiä, ja Kristuksen todistajia, joita he nyt ovat. Heidän esimerkkinsä kautta voimme nähdä, että menestys ei ole niinkään tapahtuma vaan prosessi, valintojen kaava. Sellaisten valintojen, että niitä tehdessämme voimme saavuttaa myös henkilökohtaista menestystä.

Nöyryyden tien seuraaminen

Mitä yhteistä yllä mainituilla henkilöillä voisi olla?

Lindsey Stirling varttui vaatimattomissa olosuhteissa, mutta Mitt Romney kävi yksityiskoulua. Alex Boyén äiti jätti hänet, kun hän oli 11-vuotias, ja hän muistaa vaellelleensa Lontoon kaduilla kodittomana. Al Fox Carraway tapasi lähetyssaarnaajat ensimmäisen kerran vain sen vuoksi, että he toivat hänelle päivällistä, ja velvollisuudentunne vei hänet mennessään. Corbin Allred vietti puolet lapsuudestaan Hollywoodissa. Stephen Covey varttui mormonismin sydämessä, Salt Lake Cityssä, Utahissa.

Huolimatta tilanteidensa erilaisuudesta, kaikki nämä henkilöt tekivät valinnan seurata nöyryyden tietä. Romney, Allred, Covey ja Stirling kasvoivat Jumalaapelkäävissä kodeissa, joissa opetettiin ja sovellettiin nöyryyden periaatetta.

Mutta mitä jos nöyryyttä vahvistetaan menettämällä mahdollisuus saavuttaa tähteys, kuten Corbin Allredille kävi hänen päättäessään jättää viihdeteollisuus palvellakseen ihmisiä Australiassa? Allred myöntää, että hänen uransa ei ole palautunut siihen, mitä se oli hänen ollessaan nuori näyttelijä, mutta hänen valintansa ovat johtaneet menestykseen muilla elämän osa-alueilla.

“Mitä jos opit nöyryyttä niin, että sinua pilkataan TV-yleisön edessä?”

Lindsey Stirlingille sanottiin valtakunnallisessa televisio-ohjelmassa, että hänen kyvyilleen ei ollut markkinoita. Sen seurauksena hän vei taitoaan eri suuntaan. Nyt hänen YouTube-kanavansa osoittaa väitteen vääräksi. Forbes-mediatalo on listannut hänet viiden parhaan joukkoon YouTubella ansaitsevista.

Molemmat näistä kirkon jäsenistä ottivat vastaan sen, mitä eteen tuli ja jatkoivat eteenpäin. He hyväksyivät kritiikin nöyrinä, mikä piti heidän jalkansa maassa ja kykenevinä tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä niin, että ne olivat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

Kun päätämme olla nöyriä, tunnustamme, että Jumala on todellakin Jumala. Silloin annamme Jumalan ohjata tietämme kohti onnea ja menestystä sekä henkilökohtaisella että maailmanlaajuisella tasolla.

Päätös saada aikaan muutosta maailmassa

Gandhi opetti meitä olemaan se muutos, jonka haluamme nähdä maailmassa. Mutta kun maailman väkiluku lähestyy 7 miljardia, miten voimme saada aikaan lommon remontin tarpeessa olevan “maailmanauton” konepeltiin? Romney, Boyé, Fox Carraway, Allred ja Stirling yrittävät — vaikka pienin keinoin! Avain muutoksena olemiseen on pitää kiinni siitä, kuka itse olet, siitä huolimatta, mitä maailma sanoo. Juuri näiden mormonijulkkisten henkilökohtaiset eroavuudet, jotka he tuovat esille, tekevät heistä menestyksekkäitä.

Al Fox Carraway — joka tunnetaan “tatuoituna mormonina” — kertoi äskettäin blogissaan, että hän ei koskaan kutsuisi itseään tuolla nimellä, ja pyysi, että muutkaan eivät tekisi niin. Kun hänen ei-konservatiiviset tatuointinsa keräsivät niin paljon huomiota hänen uudessa, konservatiivisessa elämässään, on mielenkiintoista, että hän torjui lempinimensä käyttämisen. Hänen perustelunsa kuitenkin osoittaa hänen halunsa saada muutosta aikaan maailmassa.

“Mielestäni siitä puhuminen, mitä ihossani on, on täysin epäoleellista siinä suhteessa, mitä nyt olen elämässäni ja mihin haluan keskittää pyrkimykseni — kuinka todellinen ja uskomaton evankeliumi on ja kuinka voimme elää sen mukaan.”

Al Fox Carraway pyrkii siirtämään huomion ihostaan evankeliumin hyvään sanomaan muuttaakseen maailmaa.

Mitt Romneylle sanottiin, että mormonista ei koskaan tulisi Yhdysvaltojen presidenttiä, mutta hän yritti silti. Tappionkin jälkeen hän on yhä merkittävä poliittinen johtaja. Hän on muuttanut elämiä ja hallitusta. Hän on sietänyt kansallista kritiikkiä ja pettymystä julkisesti.

“Mutta monet ihmiset näyttävät jättävän huomiotta sen tosiasian, että Romney on oma itsensä — aidosti onnellinen ihminen.”

Romneyn tarve hauskanpitoon alkoi jo nuoruudessa, kun hän käytti murrosikäisen energiaansa tehden kepposia koulukavereilleen. Väitetään myös, että hänet ja Ann pidätettiin, kun he laskivat golf-kentän mäkeä alas jäälohkareilla. Paljonkaan muutosta ei ole tapahtunut viimeisimmän todisteen perusteella. 68-vuotiaana Romney otti osaa nyrkkeilyotteluun kerätäkseen rahaa hyväntekeväisyyteen. Hän muuttaa maailmaa omana itsenään yksi nyrkkeilyottelu kerrallaan.

Alex Boyé levittää evankeliumin valoa ja rakkautta laulunlahjansa kautta. Mutta toisin kuin monet muusikot, Boyé päätti omaksua perintönsä ja käyttää kansallisuuttaan taiteensa korostamiseen. Boyé varttui puhuen englantia, joten hän epäröi nigerialaisen perintönsä liittämistä musiikkiinsa, koska hän ei ollut varma, kannattaisiko hänen afrikkalaistaa saundiaan. Hän kuitenkin muutti mielensä päättäessään tehdä cover-version Coldplay-yhtyeen kappaleesta The Piano Guys -ryhmän kanssa. Nyt kun hänen kappaleellaan “Peponi” on 39 miljoonaa katselukertaa YouTubessa, vaikuttaisi siltä, että Boyé laulaa eri sävelmää, ellei jopa eri kieltä.

Me, jotka emme ole julkisuuden henkilöitä, emme ehkä koskaan koe kansainvälistä menestystä. Meidän blogimme, puheemme, kirjoituksemme tai esityksemme eivät ehkä koskaan tavoita ketään. Mutta henkilökohtainen valomme ja luonteemme saattaa tavoittaa juuri sen yhden henkilön, joka tarvitsee Kristuksen evankeliumia. Kun teemme valinnan olla erilaisia, tuomme maailmaan jotain sellaista, mitä kukaan muu ei voi tuoda, kuten “julkkiksemme” tekevät, ja mekin voimme olla menestyviä mormoneja.

Sen ymmärtäminen, että epäonnistuminen ei ole koskaan lopullista

”Vastuumme on nousta keskinkertaisuudesta erinomaisuuteen, epäonnistumisesta saavutukseen. Tehtävämme on tulla parhaaksi omaksi itseksemme. Yksi Jumalan suurimmista lahjoista meille on se, että meillä on uudelleen yrittämisen ilo, sillä minkään epäonnistumisen ei tarvitse olla lopullinen.”

(Presidentti Thomas S. Monson, “Älä koskaan anna periksi”, syyskuu 1994.)

En ole koskaan hävinnyt presidentinvaaleja. Minua ei olla koskaan pilkattu TV-yleisön edessä. Minua ei olla koskaan häpäisty tai vieroksuttu ulkonäköni takia. Vanhempani eivät ole koskaan hylänneet minua. En ole koskaan menettänyt toimeentuloani. En ole koskaan kärsinyt vakavista fyysisistä ongelmista.

Annamme usein pienten esteiden estää meitä ponnistelemasta eteenpäin. Löydämme tekosyitä ratkaisujen sijaan. Kaikki näistä “mormonijulkkiksista” ovat tunteneet näiden tappioiden painon ja ovat päättäneet jatkaa eteenpäin joka tapauksessa.

Romney laittoi kymmeniä tuhansia dollareita kampanjaan, joka ei onnistunut.

Lindsey Stirling taisteli anoreksiaa vastaan.

Al Fox Carraway mietti vuosia, haluaisiko kukaan tiukkapipoinen mormonipoika koskaan olla hänen kanssaan. Hän kertoo kokemuksestaan:

“Siinä meni kauan ja se oli uskomattoman yksinäistä aikaa, ennen kuin kukaan harkitsi vievänsä minua treffeille, enimmäkseen siitä syystä, että pojat eivät päässeet yli ulkonäöstäni….Ikäiseni pojat etsivät temppelikelvollisia tyttöjä, enkä minä näyttänyt siltä, joten he eivät edes jutelleet kanssani….Näin millaisia tyttöjä pyydettiin ulos ja aloin pelätä, että koska en näyttänyt “täydelliseltä, en kasvanut vahvassa evankeliumikeskeisessä perheessä, enkä tiennyt, miten laittaa ruokaa tai ommella omat hameeni, minut tultaisiin aina jättämään huomiotta.”

Emmekö voi samastua tuohon tunteeseen? Saatana haluaa, että me kaikki tunnemme itsemme arvottomiksi, rumiksi ja kykenemättömiksi. Nämä valheet vain pidättävät meitä siitä, mikä jumalallinen kohtalomme Jumalan lapsina on. Kun jätämme nuo valheet ja epäonnistumiset omaan arvoonsa, edessämme on loputtomia mahdollisuuksia, ei vain tässä elämässä, vaan myös seuraavassa.

“Epäonnistumisista yli pääseminen vaatii aina päätöksen alkaa alusta.”

Pettymyksestä selviytyminen on prosessi. Se alkaa päätöksestä ottaa ensimmäinen askel, nousemalla asteen kohti uutta tavoitetta.

Monille yläkouluikäisille pojille urheilu on se, joka määrittelee sosiaalisen hyväksymisen. Joten kun Stephen R. Coveylla diagnosoitiin lonkan epifyseolyysi, reisiluun yläosan progressiivinen virheasento, joka aiheuttaa kipua lantiossa ja nivusissa, hänen on täytynyt tunteä suurta pettymystä. Tämä diagnoosi lopetti tehokkaasti Coveyn urheilu-uran. Covey päätti kuitenkin kiinnittää huomionsa muihin asioihin. Keskittymällä täysin opintoihin, hän suoritti lukion etuajassa. Jopa ilman sitä, minkä jotkut ajattelevat olevan parasta mahdollista johtajuuskoulutusta — urheiluun osallistuminen — Coveysta tuli yksi vaikutusvaltaisimmista johtajuuden opettajista. Covey päätti ottaa ensimmäisen askelen.

Kun päätämme hyväksyä epäonnistumisemme ja jatkaa silti eteenpäin, valitsemme menestyksen. Jos meillä on rohkeutta ottaa ensimmäinen askel, rakastava taivaallinen Isämme ohjaa askeleitamme.

Rakkauden valitseminen

Mitä rakkauden valitsemisella on tekemistä menestyksen kanssa? Maailma sanoo, että menestys = raha + valta. Eikö sen pitäisi tarkoittaa, että valitsemme työn ja koulutuksen? Ei “julkkistemme” mielestä.

Rakkauden valitseminen ei aina tarkoita perheen asettamista uran edelle, vaikka Covey priorisoikin aikansa ollaakseen kotona syntymä- ja pesäpallo-ottelupäivinä. Hän voitti Isyyspalkinnon vuonna 2003 National Fatherhood Initiative -järjestöltä. Coveyn perheen kunniansoituksessa tehokkaalle isälle hänen lapsensa sanovat hänestä, että hänen vaimonsa mielipiteellä oli enemmän merkitystä kuin kenenkään muun. Todellakin Stephen R. Covey valitsi rakkauden.

“Joskus rakkauden valitseminen kuitenkin tarkoittaa itsesi valitsemista.”

Stirlingille rakkauden valitseminen tarkoitti psykologisesti ja fyysisesti heikentävän sairauden, anoreksian, voittamista. ABCNewsin haastattelussa Stirling kertoi katsojille:

“Jos jättäisin taakseni valtavan osan elämääni kalvaneesta asiasta, jos jättäisin sen taakseni, olisiko minusta jäljellä mitään, millä olisi arvoa? Opin myös, että sitä oli ja että voin oppia rakastamaan itseäni sen perusteella, mikä oli todellista.”

Mutta se oli taistelu, kuten mielen sairauksien kohdalla aina on. Nyt Stirling kertoo tarinaansa itsensä rakastamisesta suositun YouTube-hitin, “Shatter Me”, välityksellä.

Stirling kommentoi tähänastisia epäonnistumisiaan ja kokemuksiaan seuraavasti: “Elämäsi suurin hetki on aina edessäsi.”

Corbin Allredin elämän suurin hetki oli myös aina hänen edessään. Allred oli synnynnäinen näyttelijä 12-vuotiaana joutuessaan valokeilaan ensimmäisen kerran. 19 vuoden ikä hiipi kuitenkin aina vain lähemmäksi, kuten myös hänen poistumisensa valkokankaalta. Allred teki suunnitelmansa tiettäväksi aikoessaan palvella Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajana. Hollywood ei uskonut häntä. Kun Allred avasi lähetystyökutsun Timantit-elokuvan lavasteissa, hänen työtoverinsa kuitenkin ymmärsivät tosiasian.  Kirk Douglas, näyttelijätoveri ja ystävä, kirjoitti hänelle myöhemmin ja sanoi, että vaikka Allred sai negatiivista palautetta päätöksestään, Douglas tiesi hänen valinneen oikein. Douglas jatkoi kirjoittamista Allredille lähetystyön aikana.

Corbinin piti tehdä valinta kahden hänelle rakkaan asian välillä, näyttelemisen ja Jumalan. Mutta Jumala ei koskaan hylkää niitä, jotka päättävät seurata Hänen tahtoaan. Allredin ura Hollywoodissa ei kuitenkaan syttynyt uudelleen hänen paluunsa jälkeen. Joskus vallalla on väärinkäsitys, että kun teemme Herran tahdon, meitä siunataan niillä asioilla, joita me haluamme. Allredin elämää on siunattu kuitenkin muilla menestyksekkäillä tavoilla. Hän jatkaa näyttelemistä samalla, kun pyrkii muihin tavoitteihinsa. Hänellä on kaunis perhe. Hän toivoo, että hänen suurimmat hetkensä ovat vielä edessäpäin.

“Elämässä tulee aikoja, jolloin meidän täytyy valita rakastamiemme asioiden välillä. Kehottaisin teitä aina valitsemaan Jumalan, koska hän ‘ohjaa teitämme’.”

Kuten Stirlingin kohdalla, itsensä rakastaminen on asia, joka meidän jokaisen täytyy päättää tehdä. Joillekin on täysin mahdotonta rakastaa henkilöä, jonka he näkevät peilissä. Mutta itsensä rakastaminen ei ole sama asia kuin narsismi;  oikeanlainen itsensä rakastaminen  on sitä, että hyväksyy sen, että Jumala loi sinut tarkoituksella ja että sinulla jumalallinen tehtävä suoritettavanasi. Jos ei pysty rakastamaan itseään, on hyvin vaikeaa todella rakastaa muita, ja rakkaus muuttaa maailmaa.

Mormonijulkkisten opas menestykseen

Loppujen lopuksi me itse päätämme, mitä menestys meille tarkoittaa. Niin jokainen mormonijulkkiksistammekin päätti. Halusimmepa olla menestyneitä pop-tähtiä, Forbesin listan vaikutusvaltaisia henkilöitä tai vain menestyksekkäitä opiskelijoita, otettavat askelet ja kehitettettävät luonteenpiirteet ovat silti samoja. Nöyryys, maailman muuttaminen pienin teoin, epäonnistumisen hyväksyminen ja rakkauden valitseminen auttavat meitä tulemaan ihmisiksi, joita haluamme nähdä peilistä.

Näiden piirteiden kehittäminen ei pelkästään tuo meille kaipaamaamme menestystä, vaan ne muovaavat meitä olemaan enemmän Kristuksen opetuslasten kaltaisia, joiden nöyrä tehtävä muuttaa maailmaa ei toteutunut hyväksymällä epäonnistuminen ja kuolema vaan vapahtamalla koko ihmiskunta rakkauden kautta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Quinn Robbins ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.