Äidin liittyminen kirkkoon

Evankeliumi tuli osaksi elämääni jo lapsena, kun äitini meni kasteelle ollessani kahdeksanvuotias tai niillä main. Kävimme äidin mukana kirkossa satunnaisesti, minä ja siskoni. Kun myöhemmin myös isäni liittyi kirkkoon, lähetyssaarnaajat alkoivat opettaa meitä. Olin tuolloin yhdentoista. Jossain vaiheessa he kysyivät haluaisinko mennä kasteelle. Muistan kuinka toinen vanhimmista luki kohdan Mormonin kirjassa, jossa puhutaan siitä kuinka profeetta Alma opetti kansaa kasteesta. Hän kysyy heiltä, mitä heillä on sitä vastaan että heidät kastettaisiin, opetettuaan heitä kasteen merkityksestä. Tuo kerta on ensimmäinen, jonka aikana muistan Pyhän Hengen vaikuttaneen minuun. Tiesin, että ne asiat, joista olin oppinut olivat hyviä ja totta. Tunnistin, että ne olivat Taivaalliselta Isältä, eikä minulla ollut mitään niitä vastaan. Siksi tein päätöksen mennä kasteelle. Se oli oman todistukseni alku.

Rukous Jumalalle

Toinen kääntymykselleni merkittävä kokemus nuoruudessani tapahtui vasta muutaman vuoden kuluttua kasteestani. En ollut koskaan epäillyt oliko evankeliumi tai kirkko totta, koska uskoin sen olevan ja olin tuntenut Pyhän Hengen vaikutusta sen kautta. Noin viidentoista vuoden iässä mieltäni alkoi vaivata se, etten ollut saanut todistusta Mormonin kirjasta. Uskoin, että se oli Jumalan sanaa, mutta en koskaan ollut varsinaisesti hakenut vahvistusta asialle rukouksen kautta. Eräänä iltana päätin tehdä niin ja esitin Herralle rukouksessa kysymyksen siitä, onko Mormonin kirja totta. Olin varautunut siihen, ettei vastausta kuitenkaan tulisi ja ajatellut ehkä etten ollut tarpeeksi tärkeä, jotta Herra vastaisi minun rukoukseeni. Mutta muistan yhä, kuinka tunsin Pyhän Hengen tuona iltana ja sain vahvistuksen siitä, että Mormonin kirja on totta ja Jumalan sanaa. Pyhän Hengen tunnetta on vaikea kuvata, mutta erotin sen silloin ja olen oppinut erottamaan sitä paremmin tuon kokemuksen jälkeen. Voisi ehkä sanoa, että tunnen Pyhän Hengen vaikutuksen lämpimänä, hyvänä ja iloisena innoituksena, joka on täynnä rakkautta. Lähetystyössä ollessani todistin monien muiden saavan tuon saman vastauksen kysymykseensä ja tiedän, että sen voi jokainen vilpitön kysyjä löytää ja tunnistaa.

Tuo mainitsemani kokemus Mormonin kirjasta on ollut mieleenpainuva ja minulle yksi merkityksellisimmistä. Todistus on kuitenkin elävä ja vahvistuu tai heikkenee sen mukaan, kuinka osoitamme uskoamme ja elämme saamiemme opetusten mukaan. Joka kerta kun tutkin pyhiä kirjoituksia, rukoilen, käyn kirkossa tai temppelissä, tai vaikkapa kuuntelen kirkon johtajien yleiskonferenssissa esittämiä puheita, voin tuntea Pyhää Henkeä ja se vahvistaa uskoani. Kasteen jälkeen meidät konfirmoidaan, se tarkoittaa että saamme siunauksen kätten päällepanemisen kautta pappeudenhaltijoilta, jossa meille luvataan Pyhän Hengen kumppanuus. Se merkitsee, että Pyhä Henki tulee olemaan kanssamme ohjaamassa, opettamassa, lohduttamassa, auttamassa ja innoittamassa meitä kaikissa elämämme tilanteissa kun pidämme ne lupaukset, joita olemme tehneet Herralle.

Toivoa, kumppanuutta ja jatkuvaa iloa

Ennen kuin menin kasteelle, minusta oli tuntunut siltä kuin jotain puuttuisi. Vaikka olinkin vasta lapsi tuolloin, muistan miltä se tuntui. Nyt tiedän, että tuon tunteen sai aikaan Pyhän Hengen lahjan puuttuminen elämästäni. Se on tärkein asia, jonka evankeliumi on elämääni tuonut. Tuo lahja on ollut suurenmoinen siunaus elämässäni. Olen selvinnyt tilanteista, joissa yksin olisin hätääntynyt enkä tiennyt miten toimia. Olen saanut toivoa tilanteissa, joissa se oli menetetty. Minua on varoitettu vaaroista, joista olin ollut tietämätön. Monien muiden asioiden lisäksi Pyhän Hengen kumppanuus tuo elämääni päivittäin iloa ja rauhaa. Se esimerkiksi auttaa ymmärtämään asioita, antaa voimaa ja innostaa toimimaan oikein. Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen seuraajilleen ja vaikka emme kokisi sen seurauksena yhtä erikoisia ilmenemisiä kuin opetuslapset Uuden Testamentin aikana, lahja on yhtä todellinen tänä päivänä.

 

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

Katso myös: ”Tunnen Hengen” – Mitä sillä tarkoitamme?