Raamatusta on läjäpäin opittavaa; sen historia, sen kertomukset, sen vaikutukset, sen eriskummallisuudet. Tässä 11 seikan sekalainen seurakunta mahtavia yksityiskohtia Raamatusta. Muutama on vain hauskoja faktoja, toiset puolestaan ovat hieman seikkaperäisempiä ja tietopitoisempia, ja jopa melko tärkeitä tietää.

1. Kolme viisasta miestä

Tiedät tarinan. Kolme hienoihin vaatteisiin pukeutunutta itämaan tietäjää, he ratsastavat kameleilla ja tuovat Jeesus-vauvalle lahjoina kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Raamatusta ei löydy mitään mainintaa sen suhteen, kuinka monta heistä ilmaantui paikalle. Heitä saattoi olla kaksi. Heitä saattoi olla kaksikymmentä. Ken tietää! Jeesus ei myöskään ollut enää vauva, kun he saapuivat.

2. Raamatun kirjat on järjestetty tyylin mukaan, ei kronologisesti

Koska Raamattu alkaa Mooseksen 1. kirjalla, jossa kuvataan maailman luominen ja ihmiskunnan synty, usein oletamme loppujenkin kirjojen olevan kronologisessa järjestyksessä. Niin ei ole, eikä niin ollut tarkoituskaan olla. Puhuttaessa yleisellä tasolla Vanhasta ja Uudesta testamentista, Vanha testamentti tapahtui kronologisesti ennen Uutta, mutta testamenttien sisällä tilanne onkin hieman toinen. Kristikunta ei ole päättänyt mitään norminmukaisia nimityksiä näille tyyliluokille, mutta tässä yleiskuva siitä, kuinka Raamatun kirjat on ryhmitelty yhteen:

Vanha testamentti

Mooseksen kirjat (Laki): Ensimmäinen Mooseksen kirja, Toinen Mooseksen kirja, Kolmas Mooseksen kirja, Neljäs Mooseksen kirja sekä Viides Mooseksen kirja

Historialliset kirjat: Joosuan kirja, Tuomarien kirja, Ruutin kirja, Ensimmäinen Samuelin kirja, Toinen Samuelin kirja, Ensimmäinen kuninkaiden kirja, Toinen kuninkaiden kirja, Ensimmäinen aikakirja, Toinen aikakirja, Esran kirja, Nehemian kirja sekä Esterin kirja

Viisauden kirjat: Jobin kirja, Psalmien kirja, Sananlaskujen kirja, Saarnaajan kirja sekä Laulujen laulu

Profeettojen kirjat: Jesajan kirja, Jeremian kirja, Valitusvirret, Hesekielin kirja, Danielin kirja, Hoosean kirja, Joelin kirja, Aamoksen kirja, Obadjan kirja, Joonan kirja, Miikan kirja, Nahumin kirja, Habakukin kirja, Sefanjan kirja, Haggain kirja, Sakarjan kirja sekä Malakian kirja

Uusi testamentti

Evankeliumit: Evankeliumi Matteuksen mukaan, Evankeliumi Markuksen mukaan, Evankeliumi Luukkaan mukaan sekä Evankeliumi Johanneksen mukaan

Historiikki: Apostolien teot

Epistolat: Kirje roomalaisille, Ensimmäinen kirje korinttilaisille, Toinen kirje korinttilaisille, Kirje galatalaisille, Kirje efesolaisille, Kirje filippiläisille, Kirje kolossalaisille, Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille, Toinen kirje tessalonikalaisille, Ensimmäinen kirje Timoteukselle, Toinen kirje Timoteukselle, Kirje Titukselle, Kirje Filemonille, Kirje heprealaisille, Jaakobin kirje, Ensimmäinen Pietarin kirje, Toinen Pietarin kirje, Ensimmäinen Johanneksen kirje, Toinen Johanneksen kirje, Kolmas Johanneksen kirje sekä Juudaksen kirje

Apokalyptiset kirjoitukset/profetia: Johanneksen ilmestys

3. Aikamoinen saarna

Apostolien teot -kirjan luvussa 20 kerrotaan pojasta, joka oli kuuntelemassa Paavalin saarnaa. Paavali puhui niin pitkään, että poika nukahti ja ”putosi kolmannesta kerroksesta alas”. Ei huolta, nähtävästi Paavali palautti hänet henkiin.

4. Septuaginta

Septuaginta on varhaisin tunnettu kreikankielinen käännös Vanhasta testamentista. Septuagintaan kuului myös joitain apokyrifisia ja deuterokanonisia kirjoja. ”Septuaginta” tulee latinan sanasta, joka tarkoittaa seitsemänkymmentä – suunnilleen niin monen kääntäjän on huhuttu työskennelleen kyseisen projektin parissa. Pentateukki (viisi Mooseksen kirjaa) käännettiin ensimmäisenä joskus 200-luvulla eKr. ja loput sen jälkeen 100-luvun aikana. Monet Uuden testamentin kirjoittajat ja apostolit käyttivät Septuagintaa pyhänä kirjanaan.

5. Kolme mannerta

Raamatun tapahtumat sijoittuvat itse asiassa kolmelle eri mantereelle: Afrikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan.

6. Vulgata

Hypätään muutama vuosisata eteenpäin, vuoteen 382 jKr., jolloin paavi Damasus I pyysi raamatuntutkija Hieronymusta tarkastamaan ja parantelemaan evankeliumien aiempia latinankielisiä käännöksiä. Hieronymus teki astetta enemmän ja teki latinankielisen käännöksen käytännössä koko Raamatusta (joidenkin tuntemattomien osapuolten avustuksella).

Vulgatasta tuli katolisen kirkon virallinen Raamatunteksti seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi. Käännöksen aikoihin latina oli yleinen kieli kansan keskuudessa, mutta vain harvat maallikot osasivat lukea. Niinpä Vulgata oli pääosin ainoastaan katolisen papiston saatavilla. Raamatun ensimmäinen englanninkielinen käännös perustui Vulgataan.

7. Wycliffen käännös

Englantilaisella John Wycliffella oli ongelmia katolisen kirkon johdon kanssa. Hänen mielestään pyhät kirjoitukset tulisivat aina olemaan arvovaltaisempia kuin paavius. vuonna 1382, kirkon tahtoa uhmaten, hän tuotti ensimmäisen keskienglanninkielisen käännöksen Raamatusta, joka perustui latinankieliseen Vulgataan. Hän oli oleellinen osatekijä Raamatun saattamisessa kansan saataville. Hän kuoli aivohalvaukseen vuonna 1384 ollessaan 64-vuotias. Vuosikymmeniä myöhemmin, katolisen kirkon julistettua hänet virallisesti harhaoppiseksi, hänen ruumiinsa kaivettiin ylös, hänen luunsa poltettiin ja tuhkat heitettiin jokeen.

8. Kirjoitusvirhe Raamatun painoksessa

Okei, tämä fakta on todennäköisesti vähemmän hyödyllinen kuin muut, mutta viihdyttävä se on ainakin. Vuonna 1631 joihinkin englanninkielisiin Raamattuihin painettiin valitettava kirjoitusvirhe. Yksi oleellisen tärkeä sana, ”älä” (”not”), jäi pois yhdestä kymmenen käskyn käskystä. Jakeessa luki: Tee huorin. (”Thou shalt commit adultery.”)

9. Apokryfiset kirjat

Vanha testamentti päättyy Malakian kirjaan, noin 400 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja Uuden testamentin aikakirjojen alkua. Paljon siitä, mitä tapahtui noiden 400 vuoden aikana, on kirjattu apokryfisiin kirjoituksiin. Katolinen kirkko on hyväksynyt apokryfiset kirjat pyhiksi kirjoituksiksi, toisin kuin useimmat muut kristilliset lahkot. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko uskoo seuraavaa:

”Totisesti näin Herra sanoo sinulle apokryfisista kirjoista: Niissä on paljon sellaisia asioita, jotka ovat totta, ja suurimmaksi osaksi ne on käännetty oikein; niissä on paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole totta ja jotka ovat ihmiskätten tekemiä lisäyksiä.  Totisesti minä sanon sinulle, ettei apokryfisia kirjoja tarvitse kääntää.

Ja nyt, joka niitä lukee, ymmärtäköön, sillä Henki ilmaisee totuuden; ja sille, jonka Henki valaisee, ne ovat hyödyksi; ja sille, joka ei saa Hengen kautta, ei voi olla hyötyä. Sen tähden niitä ei tarvitse kääntää. Aamen.” (Oppi ja liitot 91)

10. Toora

Olet saattanut kuulla juutalaista uskoa harjoittavan viittaavan ”Tooraan” pyhänä kirjoituksena. Toora ei itse asiassa ole sen eriskummallisempaa kuin Vanhasta testamentista löytyvät viisi Mooseksen kirjaa.

11. Nikean uskontunnustus

Nikean uskontunnustuksen voidaan ajatella olevan varhaiskristillisten johtajien ensimmäinen yritys muodostaa heidän omat ”uskonkappaleensa”. Nikean uskontunnustus oli lopputulosta ensimmäisestä Nikean kirkolliskokouksesta (jossain päin nykypäivän Turkkia), joka tapahtui 325 jKr. Tuo kirkolliskokous kokoontui lähinnä keskustelemaan opillisista kysymyksistä, joita oli herännyt Aleksandriassa asuvien kristittyjen keskuudessa: Mikä on Isä Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luonne?

Jotkut (mutta vain muutamat) olivat sitä mieltä, että Raamattu opettaa Kristuksen olleen Isä Jumalan ensimmäinen luomus ja hänen näin ollen olevan Isän auktoriteetin alainen. Kirkolliskokouksen päätelmä, lähes yksimielisellä äänestyksellä, omaksui kuitenkin toisenlaisen näkökulman: Jeesus Kristus oli ”Jumalan ainoa Poika … syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä.” Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei usko Nikean uskontunnustuksen olevan täysin totuudenmukainen. Pohjimmiltaan Nikean uskontunnustus opetti, että Isä Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki olivat kolme persoona yhdessä olennossa. Me uskomme, että Isä Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ovat kolme olentoa, joilla on yksi tarkoitus.

Siinäpä se! Opitko mitään uutta? Kommentoi alle!

 

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.