Pistokoe! Mikä on evankeliumin opin määritelmä? Vihje: Emme puhu luokasta kirkossa.
Tämä on aukkotehtävä. Oljenkorsia ei ole käytössä; ei internethakuja, ei tämän artikkelin selailua vastauksen löytämisen toivossa, ei ystävälle soittamista.
Pitkään kirkon jäsenenä ollut saattaa sanoa: ”No. Se on…no…kaikki, mitä pyhät kirjoitukset ja profeetat opettavat. Eikö niin?
Asia on vain niin, että se ei pidä täysin paikkaansa.
Ymmärtääksemme todella opin määritelmän, on hyvä määritellä mitä se on ja mitä se ei ole. Kirjassaan [Increase in Learning] apostoli David A. Bednar tekee selvän eron kolmen eri termin välille: oppi, periaatteet ja soveltaminen.
Oppi
Oppi on “totuus – totuus rakastavan taivaallisen Isän ilmi tuomasta pelastuksesta.” Opit ovat ikuisia – mikä tarkoittaa, että ne eivät muutu – ja liittyvät iankaikkiseen edistymiseemme. Ne ovat ”perustavaa laatua olevia, keskeisiä ja kokonaisvaltaisia”.
Esimerkkejä opeista ovat mm. Jumaluus, Jeesuksen Kristuksen sovitus ja onnensuunnitelma. Itse asiassa kirkko määrittelee [kirkon yhdeksän perusoppia] seminaari- ja instituuttiopettajien ohjekirjassa.
Opit vastaavat kysymykseen: “Miksi?” Oppi pelastussuunnitelmasta käsittelee sitä, miksi me olemme täällä maan päällä. Oppi Jeesuksen Kristuksen sovituksesta opettaa meille, että Jeesus Kristus on meidän välimiehemme Isän luona.
Periaatteet
Periaate on “oppiin perustuva ohje vapaan tahdon vanhurskasta harjoittamista varten.” Periaatteet perustuvat aina oppeihin.
Esimerkkinä tästä on mm. evankeliumin neljä periaatetta, jotka kerrotaan neljännessä [uskonkappaleessa]: usko, parannus, kaste ja kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi.
Periaatteet kertovat meille: “Mitä?” Esimerkiksi usko ja parannus kertovat meille millaisia asioita meidän täytyy käydä läpi saadaksemme osaksemme Jeesuksen Kristuksen sovituksen. Ne eivät ole tiettyjä tekoja, vaan ohjeita tekoja varten.
Soveltaminen
Sovellus on “varsinaista käyttäytymistä, askel, toimintatapa tai toimenpide, joiden mukaan evankeliumin periaatteita ja periaatteita toteutetaan”. Toisin kuin opit ja periaatteet, sovellukset voivat muuttua ajan ja olosuhteiden mukaan.
Esimerkkinä soveltamisesta ovat mm. kolmen tunnin kirkon kokoukset joka sunnuntai, aamuin ja illoin rukoileminen tai aterian valmistaminen ystävälle. Laajemman mittakaavan kirkon käytänteet, kuten lähetyssaarnaajien alaikäraja tai siveellisyyden taso ovat muuttaneet muotoaan aikojen saatossa.
Soveltaminen auttaa meitä ymmärtämään: “Miten?” Miten harjoitamme uskoamme? Miten teen parannuksen synneistäni?
“Minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen” (Hesekiel 11:19).
Kun todella ymmärrämme nämä käsitteet, alamme tarkastella elämäämme eri tavalla. Kun luemme esimerkiksi pyhiä kirjoituksia, emme tee sitä vain koska joku kirkossa sanoi, että niin on hyvä tehdä. Teemme sen siksi, että uskomme ja tuemme menneiden aikojen profeettoja ja luotamme heidän kykyynsä saada ilmoitusta meitä varten. Emme pyydä anteeksi ystäviltämme, koska haluamme heidän taas pitävän meistä; teemme niin, koska uskomme Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja sen voimaan muuttaa meitä.
Näiden määritelmien ymmärtäminen vaikutti minuun voimakkaasti. Tämä tieto on muuttanut täysin sen tavan, miten elän evankeliumin mukaan.
Seuraavan kerran, kun eteesi tulee evankeliumiaiheinen käsite, saatat kysyä itseltäsi: ”Onko se oppi, periaate vai sovellus?” Saatat huomata (kuten minä), että tämä syventää ymmärrystäsi, kiitollisuuttasi ja kykyäsi seurata Kristusta.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Melanie Blakely ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.