Pappeus on Jumalan voima ja valtuus maan päällä. Henkilö, jolla on pappeus voi toimia Jumalan edustajana Hänen työssään. Miehiä voidaan asettaa pappeudessa erilaisiin virkoihin, eli pyhiin palvelutehtäviin. Näissä toimiessaan he palvelevat muita ihmisiä erityisesti hengellisissä tarpeissa. Esimerkiksi he siunaavat sakramentin, jotta jäsenet voivat sunnuntaina uudistaa tekemänsä liitot Jumalan kanssa. He saattavat antaa siunauksia. He voivat toimia johtajina tai kirjureina.
Saatamme kokea epäreiluna, ettei naisia aseteta samanlaisiin virkoihin tai ettei kirkossa ole naispappeja.
Mitä pappeusvirassa toimiminen pitää sisällään?
Pappeusvirassa palvellessaan mies yrittää edustaa Jumalaa siinä, mitä häntä on pyydetty tekemään. Hän on vastuussa Herralle siitä, että toteuttaa nimenomaan Jumalan tahtoa eikä omaansa.
Lähtökohtaisesti miehen täytyy olla kelvollinen. Hänen on parhaansa mukaan pidettävä kaikki Jumalan käskyt. Hänen on opittava, mitä hänen tehtävässään toimimiseksi edellytetään ja hoidettava siihen kuuluvat velvollisuudet. Lisäksi hänen täytyy tehdä hengellistä työtä tietääkseen Jumalan tahdon rukouksen avulla. Hänen täytyy saada Pyhän Hengen kautta ohjausta siitä, kuinka toimia tehtävässä.
Yksikään mies ei pappeutensa kautta edistä omaa etuaan. Pappeus on muiden palvelemista varten. Ketään ei kutsuta johtajaksi tai mihinkään muuhun tehtävään vain sen perusteella, että henkilö itse pyrkisi siihen. Tehtävien hoitamisesta kukaan ei saa rahallista korvausta tai muita etuja. Niissä toimitaan vapaaehtoisesti.
Tämä kaikki koskee toki myös naisia heidän palvelutehtävissään. Mutta jos ajattelemme pappeutta epäreiluna miesten oikeutena, meitä saattaa auttaa tieto siitä, että pappeuden kautta miesten on tarkoitus palvella Jumalan tavalla.
Mitä naiset voivat tehdä kirkossa?
Kirkossa naiset palvelevat yhdessä miesten kanssa. He toimivat johtajina naisten ja lasten organisaatioissa. Itseasiassa näihin johtotehtäviin ei voida valita miehiä. Johtajina toimiessaan naiset osallistuvat koko seurakuntaa koskevien asioiden käsittelyyn siihen järjestetyssä kokouksessa. Johtotehtävissä toimivat miehet tekevät yhteistyötä heidän kanssaan.
Sunnuntaisin naiset osallistuvat kokouksiin ja hoitavat niissä erilaisia tehtäviä, samoin kuin miehet. Sakramenttikokouksessa johtajan pitämän saarnan sijaan kuka tahansa jäsenistä saattaa pitää puheen. Yleensä niitä on kaksi tai kolme, joskus useampiakin. Miesten ja naisten lisäksi puhujina voivat olla jopa lapset (yleensä kuitenkin vasta saavutettuaan teini-iän).
Naiset osallistuvat opettamiseen, lähetystyön tekemiseen, tapahtumien järjestämiseen ja palvelemiseen. He saattavat toimia kirkossa pianistina, vastata sukututkimuskeskuksen toiminnasta, huolehtia maanlaajuisen nuorten tapahtuman järjestelyistä, pitää lapsille toiminta-iltoja arkena tai organisoida apua tarvitseville.
Maailmanlaajuisissa johtotehtävissä naisilla on oma paikkansa. Myös he pitävät puheita yleiskonferenssissa. Siinä kirkon johtajat puhuvat Jumalan innoittamina jäsenille ympäri maailman.
Mikä on naisen rooli?
Kuulin joskus verrattavan, että pappeutta ja äitiyttä voidaan ajatella linnun siipinä. Ne kuljettavat eteenpäin tasavertaisina. Molempia tarvitaan yhtä paljon. Tätä vertausta on helpompi ymmärtää, jos pitää mielessä kummankin tehtävän Jumalan näkökulmasta. Molempien on tarkoitus auttaa Jumalan työn toteuttamisessa eli ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän aikaansaamisessa.
Äitinä naiset luovat fyysisiä ruumiita Jumalan henkilapsille, huolehtivat heistä ja heidän tarpeistaan. Näissä tehtävissä toimiessaan naiset ovat lähellä Jumalaa. Miehet tekevät samankaltaista työtä pappeustehtävänsä kautta.
Äidin tehtävä ei välttämättä kuulosta lainkaan houkuttelevalta kaikille naisille. Sitä ei kuitenkaan tarvitse ajatella ahtaasti ainoastaan synnyttäjän tai lastenhoitajan tehtävänä. Äitiys on erittäin moniulotteinen tehtävä, jossa nainen voi toimia vaikkei olisi itse synnyttänyt lapsia.
Se voi myös tarkoittaa, että nainen toteuttaa jumalallisia lahjojaan taivaallisen isän lasten hyväksi. Se voi tapahtua luomalla muitakin asioita, kuten musiikkia tai taidetta. Nainen saattaa valmistaa esineitä, innovoida ohjelmia tai suunnitella tapahtumia. Hän voi huolehtia luonnosta tai rakennetuista tiloista. Hän voi hoitaa sairauksia, toisten hiuksia tai eläimiä. Nainen saattaa opettaa tai kuunnella.
Kun käytämme jumalallisia ominaisuuksiamme, se tukee omaa ja ympärillämme olevien ihmisten tavoitetta saada kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä.
Usein kirkon johtajat ovat opettaneet, että naisilla on luonnostaan erityinen rakkauden lahja. Miehet voivat kehittää sitä pappeuden kautta. Aina, kun naiset käyttävät rakkauden lahjaansa he toteuttavat omaa jumalallista tarkoitustaan.
Miksi naisilla ei ole pappeutta?
Hoitaessaan erilaisia tehtäviä kirkossa tai sen ulkopuolella naiset käyttävät Jumalan voimaa.
Tämä voima on naisten käytettävissä kirkon tehtävissä sen seurauksena, että heidät on kutsuttu ja asetettu toimimaan tehtävässä. Heille annetaan siunaus tehtäväänsä varten. He saavat tuolloin kaikki oikeudet toimia Jumalan edustajina ja käyttää Hänen voimaansa tehtävässään sille tarpeellisella tavalla.
Tehdessään liittoja Jumalan kanssa kasteessa tai temppelissä, naiset saavat oikeuden käyttää Jumalan voimaa kirkon ulkopuolisissa rooleissa siten, kuin he tulevat sitä tarvitsemaan. Edellytykset Jumalan voiman käyttämiselle ja sen läsnäololle elämässä ovat sukupuolesta riippumatta samat: kelvollisuus ja liittojen tekeminen sekä pitäminen.
Naisilla siis itseasiassa on pappeus (kun sillä tarkoitetaan oikeutta käyttää Jumalan voimaa). Heidän käyttämänsä Jumalan voima on aivan yhtä merkityksellistä kuin miesten käyttämä. Heidän tehtävänsä sen sijaan saattavat olla hieman erilaisia. Varsinainen kysymys onkin siis – miksi?
Tyydyttävän vastauksen saamiseksi tämä kysymys täytynee jokaisen esittää henkilökohtaisesti Jumalalle. Yksi syy on varmasti siinä, että naiset ja miehet ovat erilaisia. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että he eivät ole tasa-arvoisia.
Toisen johtolangan saa tarkastelemalla sitä, miksi meitä kutsutaan tehtäviin kirkossa. Saamme kutsun toisaalta siksi, että meillä on omien kykyjemme kautta jotain annettavaa kyseisessä tehtävässä. Toisaalta meitä kutsutaan tehtäviin siksi, että voimme itse oppia ja kasvaa sen kautta.
Tähän perustuen naisilla ja miehillä on siis erilaisia tehtäviä siksi, että he voivat käyttää niissä jumalallisia luonteenpiirteitään parhaiten ja oppia asioita, joita tulevat iankaikkisuudessa tarvitsemaan.
Miksi naisia ei sitten aseteta pappeuteen? Pappeuden käyttäminen heidän tehtävissään ei ole sidoksissa virkaan asettamiseen. He voivat käyttää sitä muutenkin. He voivat toimia kirkossa erilaisissa tehtävissä ilman, että heitä tarvitsee asettaa pappeuden virkaan.
Lisäksi kaikissa tehtävissään miesten tulee ottaa huomioon naisten näkemykset ja kokemukset. Kotona heidän tulee huomioida puolisonsa tasavertaisena kumppanina. Kirkossa heidän täytyy tehdä yhteistyötä naisten kanssa kaikessa toiminnassaan. Naiset eivät tarvitse pappeuteen asettamista. He saavat Jumalalta kaikkein korkeimmat siunaukset yhdessä miesten kanssa ilman, että heitä on asetettu pappeuteen tai heidän tarvitsisi toimia sen viroissa. He voivat tehdä samoja liittoja kuin miehetkin. Niiden seurauksena he saavat periä iankaikkisen elämän Jumalan valtakunnassa, jos he pitävät lupauksensa.
Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.
