Kiusaukset erämaassa

Neljää evankeliumia opiskellessamme, olemme jossakin vaiheessa pohtineet Jeesuksen 40 päivän mittaista koettelemusta Juudean erämaassa. Markus kertoo noista päivistä vain kahdessa jakeessa (Mark. 1:12-13). Matteus ja Luukas taas käyttävät hyväkseen hyväksi todettua kirjallisuuden rakennetta kertoakseen meille koetuksista, joita Jeesuksella oli, kun Hän valmistautui aloittamaan messiaaniset velvoitteensa. Kaikki kolme aikakirjaa kertovat Jeesuksen täydellisestä itsekurista, joiden avulla Hän torjui pahat houkutukset, jotka loukkasivat Jumalan lakeja. Matteus ja Luukas ehkä pukevat koetukset perinteiseen runolliseen muotoon, mutta aiheet Jeesuksen kokemuksista pysyvät kaikissa kolmessa aikakirjassa samoina. Olivatpa aikakirjat sitten arvoituksellisia tai vaikeaselkoisia, meille tulee selväksi se, että paholainen vääristeli asioita, joita Alma kuvaili oikeudenmukaisuuden periaatteen, eettisen velvollisuutemme rakastaa Jumalaa ja toisiamme ja Hänen lakiensa armollisen soveltamisen yksilön elämään, välisiin suhteisiin.

Jonkinlaisen ahaa-elämyksen kautta huomasimme, että paholainen koetteli äskettäin tunnustettua Jumalan poikaa käyttääkseen hyväkseen jumalallista voimaa tai periaatetta auttaakseen itseään sen sijaan, että olisi toiminut jokaisen ihmisen sielun pelastukseksi. Paholainen siirtyi yleisestä esimerkistä omakohtaiseen, jotta Jeesus äärimmäisessä olotilassaan olisi saattanut tuntea kiusausta käyttää tuota voimaa itsensä hyväksi, eikä Jumalan kunniaksi. Pohjimmiltaan Jeesusta houkuteltiin käyttämään Jumalan voimaa vain Hänen itsensä pelastamiseen. Tässä on muistutuksia koetuksista:

1. Koska Jeesus, Jumalan poika, oli nälkäinen näännyksiin asti, paholainen sanoi: ”Käske näiden kivien muuttua leiviksi” (Matt. 4:2-3). Toisin sanoen, paholainen tarjoaa itsekkään fyysisen viettelyksen vetovoimaa.

2. Temppelimuurin harjalla paholainen sanoi: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen (Matt. 4:5-6). Saatana tarjoaa ihmeiden vaatimista ehtona uskoon Jumalan lojaalisuudesta.

3. Ja lopuksi, kun paholainen oli näyttänyt ”maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston”, hän sanoi Jeesukselle: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua (Matt. 4:8-9). Tarjous tässä on maailmallisen voiman ja maallisen ylistyksen viettely.

Maailmankaikkeuden lait, Vapahtajan armon suunnitelma sovellettuna

Vastakohta paholaisen kiusausten ja Jeesuksen sitä seuraavan palvelutyön välillä on enemmän kuin merkittävä. Kun Jeesus oli tekemisissä ihmisten kanssa tai kun Hän kertoi valaisevan vertauskuvan, Hän poikkeuksetta näytti huomioivan määrätyn sielun ahdinkotilan sovelletun periaatteen valossa. Huomasimme esimerkiksi, että koko Markuksen evankeliumin toinen luku erämaan kiusauksista kuvastaa, miten Jeesus näki, palveli ja siten myös rakasti ihmisiä, kun heillä oli ristiriitoja Mooseksen lain ja sen lukemattomien suullista tietoa olevien rajoituksien takia. Halvaantuneelle annettiin ensin hänen syntinsä anteeksi, jotta hän voisi parantua (Mark. 2:1-12). Alfeuksen poika, jonka tunnemme Matteuksena, veronkerääjänä, oli määritelty syntiseksi. Kuitenkin hänet kutsuttiin seuraamaan Jeesusta ensin opetuslapsena ja myöhemmin apostolina (Mark. 2:13-14). Seuraavaksi Jeesus ”aterioi syntisten ja publikaanien” kanssa, joita pidettiin joukkona huonomaineisia vieraita ja roskaväkenä, loukaten juutalaisten puhtauslakeja (Mark. 2:15-17). Lopuksi, fariseukset nuhtelivat Häntä siitä, että Hän rikkoi paaston ja sapatin lakeja, jonka jälkeen Hän tuomitsi heidän asenteensa sanomalla: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” (Mark. 2:27-28).

Jeesus tietenkin tiesi joka tapahtumassa, tapauksessa tai moraalisessa ongelmassa Markuksen evankeliumin toisessa luvussa ja muissa evankeliumeissa, mitä Laki vaati. Tärkeämpää on kuitenkin se, miten hän tasapainotti lait ja isien perintötiedot rakkaudella ja armolla, joilla oli todella merkitystä. Hän poikkeuksetta näki määrätyn yksilön, ja sovitti armollisesti arviointinsa heidän jokaisen tarpeisiinsa.

Mormonin kirjan profeetta Alma kuvaili tuon täydellisen tasapainon lain vaatimusten ja Vapahtajan myötätunnon välillä. Me löydämme sen kolmesta kohdasta hänen kirjoituksissaan (Al. 34:15-16; 26:20; ja 42:14-15). Alma sanoo sitä ”armon suunnitelmaksi” tai yksinkertaisesti Sovitukseksi. Hän kirjoitti:

Oi, sieluni melkein kuin kaikkoaa sitä ajatellessa. Katso, hän ei toteuttanut oikeudenmukaisuuttaan meitä kohtaan, vaan on suuressa armossaan tuonut meidät sen ikuisen kuoleman ja kurjuuden kuilun ylitse, tosiaankin sielumme pelastukseksi (Al. 26:20).

Voimme nähdä suunnitelman soveltamisen aina uudelleen neljässä evankeliumissa sekä omissa yksityisissä kamppailuissamme täydellisyyttä kohti. Mutta ymmärrämme, että noissa suurissa koetuksissa 40 päiväisessä kokemuksessa erämaassa, paholainen esitteli Jeesukselle vääristellyn version suuresta suunnitelmasta. Erämaassa olleessaan, Jeesus torjui kaikki houkutukset tai koetukset, joita me saatamme kohdata maallisella matkallamme. Eläessään maan päällä, Hän rakasti kaikkea hyvää ja vanhurskasta. Iankaikkisessa palvelutyössään Hän opetti Jumalan periaatteita ja käskyjä jopa silloin, kun Hän ulotti armonsa jokaiselle yksilölliselle sielulle. Ja siitä me olemme sanomattoman kiitollisia.

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”How Jesus’s Temptations in the Wilderness Illuminate His Individual, Far-Reaching Mercy”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company