Nikean kirkolliskokous ja Nikean uskontunnustus vaikuttivat suuresti nykyajan ortodoksisten uskonsuuntausten muodostumiseen. Mutta mitä yhteistä niillä on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kanssa? Ensiksikin, meidän täytyy ymmärtää täysin, mitä Nikean kirkolliskokouksessa tapahtui, ja alkaa sitten selvittää, mikä teki tuosta tapahtumasta niin olennaisen osan menneisyyden ja nykyajan kristinuskoa.
Mitä Nikean kirkolliskokouksessa tapahtui ?
Keisari Konstantinus Suuri kutsui kirkolliskokouksen koolle vuonna 325. Synodit, tai piispojen neuvostot, kokoontuivat yhteen ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen keskustelemaan useista yksityiskohdista selvittääkseen erimielisyyksiä siitä, minkä he uskoivat olevan oikeaa oppia. Suurin erimielisyys koski Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan luonnetta.
Eräs mies nimeltään Areios opetti seuraajilleen, että Kristus oli vain Jumalan tyhjyydestä luoma olento. Hän väitti myös, että kaikki oli luotu Pojan kautta, ja että Häntä ei ollut olemassa, ennen kuin Isä Jumala loi Hänet.
Lisäksi Areios uskoi, että Pojalla oli vapaa tahto valita oikea tai väärä, ja että Isä Jumalan jumalallisuus oli paljon suurempaa kuin Pojan. Kokous uskoi Areioksen tulkinneen kirjoitukset väärin ja halusi tehdä selväksi, että hänen opetuksensa olivat harhaoppia. Aleksandrian Pyhä Aleksander oli vahvasti sitä mieltä, että Jumalan Pojalla oli sama jumalallisuus kuin Isällä ja että Hän on yhtä iankaikkinen Isän kanssa. Muuten Hän ei voisi olla Poika.
Suuri osa väittelystä keskittyi sanojen ”syntyä”, ”luotu” ja ”syntyinen” terminologian ympärille. Areios uskoi, että ne kaikki merkitsivät pohjimmiltaan samaa, mutta Alexanderin seuraajat uskoivat niiden merkitysten olevan erilaiset. Kokouksen tuloksena Areioksen väite hylättiin ja lopulta tultiin johtopäätökseen, että Jumalan Poika on yhtä iankaikkinen ja suuriarvoinen kuin Isä.
Toinen aihe, josta haluttiin keskustella, oli pääsiäisen juhlimisen ajankohta. Kokouksessa laadittiin päätöksen teon jälkeen uskontunnustus ja otettiin käyttöön myös muita mandaatteja, joita kristillinen kirkko siihen aikaan halusi pitää sääntöinä. Lopullinen lausunto Nikean ensimmäiseltä kirkolliskokoukselta oli seuraava:
”Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, kaikkien näkyvien ja näkymättömien luojaan. Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Isästä syntyneeseen, joka on peräisin Isän olemuksesta, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, jonka kautta kaikki on tehty niin taivaassa kuin maan päällä; meidän ihmisten ja tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas ja tuli lihaksi, tuli ihmiseksi, kärsi ja nousi ylös kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen.”
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenistä tämä saattaa näyttää hiukan tutulle.
Nikean uskontunnustus vs. Uskonkappaleet
Nikean uskontunnustuksessa ja uskonkappaleissa on joitakin samankaltaisuuksia. Uskonkappaleet kirjoitti ja laati profeetta Joseph Smith. On hyvin yleistä, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet opettelevat uskonkappaleet ulkoa. Verrataanpa osaa Nikean uskontunnustuksesta ensimmäiseen uskonkappaleeseen:
Nikean uskontunnustus:
”Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen…Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen…Ja Pyhään Henkeen.”
Ensimmäinen uskonkappale:
”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.” Näiden kahden lausunnon välillä ei näyttäisi olevan juurikaan eroa. Verrataan nyt uskontunnustusta kolmanteen uskonkappaleeseen:
Nikean uskontunnustus:
”…meidän ihmisten ja tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas ja tuli lihaksi, tuli ihmiseksi, kärsi ja nousi ylös kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita…”
Kolmas uskonkappale:
”Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia.”
Näiden kahden lausunnon välillä on enemmän eroavaisuuksia, mutta uskon, että ne täydentävät toisiaan. Mormonit ovat samaa mieltä uskontunnustuksen kanssa siitä, että Jeesus, Jumalan poika, tuli alas maan päälle ja syntyi ihmiseksi, ja että Hän kärsi ristillä ja että Hän nousi ylös ja astui taivaaseen.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet tietävät myös, että Jeesus on Jumalan ainosyntyinen ja että he molemmat ovat luojia. Kolmannessa uskonkappaleessa on lisäksi otettu huomioon sovitustyö, jonka Kristus suoritti ennen kuolemaansa ristillä.
Uskomukset Nikean uskontunnustuksesta
Yleinen uskomus on, että juuri tässä kirkolliskokouksessa tehtiin päätös kolmiyhteisestä Jumalasta, mikä tarkoittaa sitä, että Isä Jumala, Herra Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ovat kolme persoonaa, mutta yksi Jumala. Vaikka jotkut teologit keskustelivat tuosta ajatuksesta jo 100-luvun lopussa ja 200-luvun alussa, kolmiyhteisyydestä puhuttiin oppina ortodoksi-kristityille kuitenkin vasta myöhemmin, vuonna 362.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet eivät usko oppiin kolmiyhteisestä Jumalasta, mutta uskovat Isä Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen Jumaluuden jäseninä, jotka ovat erillisiä persoonia. Lisäksi, Isä Jumalalla ja Jeesuksella Kristuksella on lihaa ja luuta oleva ruumis Joseph Smithin ensimmäisen näyn mukaisesti.
Nikean kirkolliskokous oli erittäin merkittävässä asemassa säätäessään standardin kristinuskon uskomuksille. Olen henkilökohtaisesti kiitollinen noille miehille tuona ajankohtana, jotka halusivat varmistaa, että Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luonteesta ei olisi mitään epäilystä.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Melissa Muse ja se julkaistiin osoitteessa lds.net. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.
