Kello on 4.30 aamuyöllä ja kahden kuukauden ikäinen poikani on jälleen hereillä – neljättä kertaa tälle yölle. Rukoilen hiljaa mielessäni: ”Jumala, pyydän, auta häntä nukahtamaan uudelleen.”
Mutta ei. Hän valvoo edelleen.
Nostan hänet syliini, syötän hänet ja laitan hänet takaisin sänkyyn. ”Jumala, pyydän, anna hänen nukkua pitkään!”
Mutta ei. Hän ei nuku pitkään vaan herää tuntia myöhemmin.
Nyt lisää vielä kaksi kuukautta tätä samaa.
Luulen, että kolmannen lapseni synnyttyä reipas 90 prosenttia rukouksieni aiheista pyöri yksinomaan meidän yhteisen unirytmimme ympärillä. Mutta nämä rukoukset vaikuttivat jäävän vaille vastauksia – ainakin toivomassani aikataulussa.
Tämä ei saanut minua menettämään uskoani rukoukseen tai sen voimaan, mutta se sai minut pohtimaan, kuinka voisin kehittää rukouksiani, jotta voisin pyytää asioita, joihin Jumalan on helpompi vastata.
Pyhien kirjoitusten opas sanoo: ”Me voimme todella rukoilla Kristuksen nimessä vain silloin, kun meidän toiveemme ovat Kristuksen toiveita (Joh. 15:7; OL 46:30). Sitten me pyydämme sellaista, mikä on oikein ja mitä Jumala siten voi suoda (3. Nefi 18:20). Kaikkiin rukouksiin ei saada vastausta, koska ne eivät mitenkään edusta Kristuksen tahtoa (Jaak. 4:3; OL 46:9).”
Mitä ovat nuo asiat, jotka Jumala siten voi suoda? Kuinka voin varmistaa, että minun toiveeni ovat Kristuksen toiveita?
Selvittääkseni tämän, piirsin pienen kaavion: minun haluni vasemmalla, Jumalan oikealla ja keskellä asiat, joita me molemmat haluamme.
Vasemmalle kirjoitin asioita, joista minulla on tapana rukoilla usein (unta, rauhaa, mukavuutta, terveyttä, onnelliset ja tottelevaiset lapset, onnellinen aviomies, kaikkea onnellista ja helppoa). Keskellä ovat asiat, joita haluan ja joista olen varma, että myös Jumala haluaa minun saavan. Nämä ympyrät eivät ole toisensa poissulkevia. On mahdollista, että Jumala haluaa myös kaikkia vasemmalla olevia asioita, mutta en vain ole vielä täysin varma, mikä Hänen tahtonsa on näiden asioiden suhteen. Mutta siitä olen varma, että Hän aina haluaa minun pitävän Hänen käskynsä ja olevan uskollinen, hyväntahtoinen ja anteeksiantavainen.
Oikealle kirjoitin asioita, joita Jumala haluaa minulle, mutta joita en aina välttämättä halua itse. Tärkein näistä asioista ovat vastoinkäymiset. Hyvin harvoin haluan niitä, mutta myönnän täysin, että juuri vastoinkäymisteni aikana minä opin eniten ja kasvan lähemmäksi Jumalaa. Se on hyväksi tälle tavoitteelle sydämen muutoksesta, joka meillä molemmilla on. Tähän ympyrään voisi myös sisällyttää käskyt, jotka ovat minulle erityisen hankalia pitää.
Huomasin, että asiat, joita minä haluan, ovat enimmäkseen olosuhteisiin liittyviä – sen hetkiseen elämäntilanteeseen liittyviä asioita – kun taas asiat, joita Jumala minulle haluaa, ovat olosuhteettomia (älä tarkista tuota sanakirjasta, se ei ole oikea sana) tai asioita, jotka liittyvät sydämeni tilaan.
Tarkoittaako tämä sitä, että minun ei pitäisi koskaan pyytää mitään olosuhteisiini liittyvää? Ei tarkoita! Tarkoittaako tämä, ettei Jumala koskaan vastaa rukouksiini, jos pyydän vain, mitä itse haluan? Ei todellakaan! Olen saanut kokea elämässäni aivan liian monta kertaa, kuinka pyytäessäni haluamaani on Herra sen minulle antanut, että voisin ajatella, ettei Jumala välitä lainkaan tuon kaavion vasemmasta puolesta. Jumala rakastaa meistä jokaista ja välittää syvästi siitä, mitä me haluamme. Jumala iloitsee antaessaan meille jopa nuo pienet asiat, joita joskus pyydämme. Kuten kuka tahansa hyvä isä, Hän tietää, kuinka antaa meille hyviä lahjoja. Mutta ennen kaikkea, Hän haluaa sitä, mikä on meille parasta, ja mikä on meille parasta iankaikkisuuden näkökulmasta ei välttämättä pidä sisällään olosuhteita, joita epätoivoisesti toivomme.
Joten kuinka rukoilla niin, että nuo kaksi ympyrää voisivat olla linjassa keskenään? Kuinka rukoilla asioista, joita haluan, mutta samalla hyväksyen Jumalan tahto ja Hänen toiveensa minua kohtaan?
Kehittelin pienen kaavan, jolla auttaa itseäni rukouksieni kanssa. Se on yksinkertaisesti tämä: milloin ikinä pyydät jotain, mitä haluat ja et ole täysin varma, että se on myös jotain, mitä Jumala haluaa sinulle, lisää loppuun ”ja vaikka niin ei kävisikään” ja sitten pyydä jotain, mitä tiedät Jumalan varmasti haluavan sinulle.
Esimerkiksi: ”Jumala, pyydän, auta minua saamaan unta tänä yönä, ja vaikka niin ei kävisikään, niin auta minua joka tapauksessa olemaan riittävän energinen ollakseni miellyttävä ja ahkera.” ”Jumala, siunaa lastani, jotta hän voisi parantua tästä sairaudesta ja voida paremmin, ja vaikka niin ei kävisikään, niin auta meitä luottamaan Sinuun ja olemaan kärsivällisiä toisiamme kohtaan.” ”Jumala, auta minua kuulumaan ystäväpiiriini, ja vaikka niin ei kävisikään, niin auta minua olemaan ystävällinen ja reilu, vaikka tuntisin itseni ulkopuoliseksi.”
Olen kokeillut tätä nyt vuoden verran ja voin sanoa, että rukouksieni onnistumisprosentti on singahtanut pilviin. Tässä muutamia etuja, joita olen huomannut tähän mennessä:
Minusta tuntuu, että vihdoin täytän rukouksen todellisen tarkoituksen, joka ei ole omista haluista neuvotteleminen vaan mukautuminen yhteen Jumalan kanssa. Aloitettuani rukoilemaan tällä tavoin, nuo kaavioni kaksi ympyrää ovat lähentyneet toisiaan huomattavasti.
Odottamaton etu on ollut, etten enää pelkää vaikeita tilanteita tai sitä, etten saakaan haluamaani läheskään yhtä paljon kuin ennen, sillä olen nähnyt ja tuntenut Jumalan vastaukset rukouksiini – sekä toiveeni että ”ja vaikka niin ei kävisikään” -pyynnötkin.
On ollut suurenmoinen kokemus olla rukoilematta olosuhteitteni muuttuvan ja sen sijaan rukoilla noissa olosuhteissa minun itseni muuttuvan. Vanhin Bednar sanookin sen olevan avain armon saavuttamiseen, josta hän puhuu yhdessä kaikkien aikojen lempipuheistani.
Tunnen syvän luottamuksen Jumalaan kasvavan sisälläni.
Ja aikanaan poikani ja minä saimme unemme (vaikka hänellä onkin edelleen ihastuttava tapa herätä 5.30). Mutta se on ihan okei. En välttämättä aina saa mitä haluan silloin kun haluan, mutta tunnen Jumalan rakkauden elämässäni ja saan ne asiat, jotka tarvitsen tullakseni siksi ihmiseksi, joka Hän haluaa minun olevan.
Artikkelin on kirjoittanut Celeste Davis ja se on alun perin julkaistu lds.org-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.
