Yksi yleisimmistä kysymyksistä, joita minulta kysytään uskontooni liittyen, on että saanko mennä ei-mormonin kanssa naimisiin. Kyllä saan. Monet kelvolliset mormonit menevät naimisiin kirkon ulkopuolisten, hyvien ihmisten kanssa. Heillä on onnistuneita avioliittoja ja he ovat onnellisia. Tekstini tarkoitus ei ole arvostella muiden tekemiä päätöksiä, vaan kertoa, miksi itselläni on selkeä periaate asian suhteen.
Minulla on tavoitteena mennä naimisiin henkilön kanssa, joka kuuluu samaan kirkkoon kuin minä, ja ajattelee evankeliumista samalla tavalla.
Muissa uskontokunnissa ja niiden ulkopuolella on paljon hyviä miehiä. Saattaisin hyvinkin rakastua johonkin sellaiseen. Sen verran olen kuitenkin elämässäni oppinut, että tiedän rakastumisen olevan yksinään huono pohja avioliitolle. Avioliiton onnistumiseksi vaaditaan yhteisiä tavoitteita, samanlaiset arvot ja yhteinen elämäntyyli.
Yksi tärkeimmistä tavoitteistani elämässä on seurata Jeesuksen esimerkkiä ja päästä takaisin Taivaan Isän luokse. En usko, että avioliitto tai vakava parisuhde toimisi sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole tuota samaa tavoitetta. En usko, että iloitsisin lasten kasvatuksesta kovinkaan paljoa, jos lasten isä opettaisi heille täysin omastani poikkeavaa maailmankuvaa. En usko, että jaksaisin käydä kirkossa kovin aktiivisesti, jos kotonani oleva mies jäisi sunnuntaiaamuisin kotiin nukkumaan.
Lisäksi uskon kirkkomme oppiin iankaikkisesta avioliitosta. Mikäli mies ja nainen vihitään temppelissä ajaksi ja iankaikkisuudeksi, heidän liittonsa voi jatkua vielä kuoleman jälkeenkin ja perhe voi olla ikuisesti yhdessä. Haluan mennä temppelissä naimisiin, eikä tämä onnistu muun kuin temppelikelpoisen mormonimiehen kanssa.
Toisaalta en etsi miehekseni ”supermormonia”, joka ei koskaan kyseenalaista uskoaan ja joka tekee aina kaiken täydellisesti ja venyy joka paikkaan kirkossa, koska en itsekään ole sellainen. Etsin epätäydellistä mormonimiestä, jonka kanssa voin yhdessä nauttia elämän ylä- ja alamäistä ja jonka kanssa suunta on ylöspäin.
Listani ominaisuuksista, joita toivoisin tulevalla aviomiehelläni olevan, on pitkä: hän saisi olla komea, pitää ruoanlaitosta, ymmärtää partioharrastustani, osata lohduttaa minua vaikeimpina päivinäni ja kohdella minua hyvin. Yhteiset arvot ja samanlainen maailmankatsomus ovat kuitenkin listan kärkipäässä, enkä niistä suostu tinkimään.
TrackBacks / Pingbacks