Tapasin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajat talvella 2008. Vielä seuraavana kesänä muistan istuneeni autossa ja selittäneeni äidilleni, kuinka ”ne mormonit ovat kyllä tosi mukavia, mutta suhtautuvat homoihin hirveän tylysti. Sen takia en voi edes harkita ottavani vastaan heidän opetuksiaan.”
Näin siis kesällä 2008. Vain pari kuukautta myöhemmin, syksyllä 2008, löysin kuitenkin itseni ahmimasta innolla kaikkea lähetyssaarnaajilta saamaani materiaalia. Siitä edelleen pari kautta ja astelin valkoisissani kastealtaaseen.
Mitä tapahtui, luovuinko siis periaatteistani? Liityinkö homoja tylyttävään kirkkoon? Aivopestiinkö minut pikakelauksella homofoobikoksi? Ei mitään edellisistä. Sen sijaan otin selville kirkon todellisen kannan homoseksuaalisuutta kohtaan. Lisäksi kävin itse itseni kanssa perusteellisen keskustelun siitä, millainen minun henkilökohtainen suhteeni homoseksuaaleja kohtaan oli ja tulisi olemaan.
Rakkaus ennen kaikkea
Aloitan tärkeimmästä: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko opettaa, että joka ikinen maailmassa tällä hetkellä elävistä noin 7,5 miljardista ihmisestä on Taivaallisen Isän lapsi. Taivaan Isä on henkiemme luoja, rakkaudessaan ehtymätön fyysinen persoona, joka rakastaa kaikkia ihmisiä presidenteistä miljonääreihin ja elinkautisiaan istuvista vangeista homobaareissa bilettäviin nuoriin. Ja minuakin Hän rakastaa!
Oppiin rakastavasta Taivaallisesta Isästä kuuluu olennaisesti ajatus esimerkistä ja esimerkin noudattamisesta. Samalla tavalla kuin meidän Luojamme rakastaa meitä, minun ja meidän kaikkien tulisi rakastaa toisiamme. Aivan jokaisen kanssaihmisen rakastaminen voidaan luokitella vaikeustasoltaan mahdottomaksi tehtäväksi, mutta siihen pitäisi pyrkiä. Itse asiassa: Usein ihmiset, joita on kaikkein vaikeinta rakastaa, tarvitsevat rakkautta kaikkein eniten (ks. Liahona 5/2017 s. 114)
Taivaan Isä siis rakastaa kaikkia ja neuvoo ihmisiä toimimaan samoin. Mutta – ja tämä on tärkeää – Taivaan Isä ei rakasta kaikkea, mitä Hänen rakkaat lapsensa tekevät. Periaate lienee tuttu ainakin pikkulasten vanhemmille. He tietävät, että lapset voivat tehdä tyhmyyksiä, mutta lapset eivät ole tyhmiä.
Jumalan, ei ihmisen säätämä
Kun puhutaan kirkon suhtautumisesta homoseksuaaleja kohtaan, ei voida olla puhumatta avioliitosta ja siveyden laiksi kutsutusta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opinkohdasta. Kyseinen kohta pitää sisällään ajatuksen siitä, että sukupuolisuhde on tarkoitettu vain laillisesti vihityn miehen ja naisen välille, kun taas sukupuolisuhdetta laillisen avioliiton ulkopuolella ei ole tarkoitettu kenellekään. Tavallaan kirkko ei siis erittele homo- ja heterosuhteita, vaan määrittelee saman, Jumalan säätämän vaatimustason kaikille ihmisille. Koska vaihtoehdot ovat käytännössä avioliitto tai selibaatti, minä ja muut sinkut olemme ikään kuin samassa veneessä homoseksuaalien kanssa.
Mitä avioliittoon yleensä tulee, sen asema kirkossa on erityislaatuinen. Kyse ei ole kahden ihmisen välisestä lupauksesta rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä, vaan nimensä mukaisesti liitosta. Pyhien kirjoitusten oppaan mukaan liitto on ”Jumalan ja ihmisen välinen sopimus”, johon avioliiton tapauksessa osallistuu luonnollisesti kaksi ihmistä. Kirkon avioliittokäsitykseen kuuluu olennaisena osana myös iankaikkinen näkökulma eli ajatus siitä, että oikealla valtuudella solmittu ja kunniassa pidetty avioliitto jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen. Avioliiton siis vaikuttaa onneemme tässä elämässä, mutta ennen muuta iankaikkisuudessa.
Itsekin vastauksia vailla
Rinnastin edellä itseni homoseksuaalien kirkon jäsenten kanssa. Mielestäni rinnastus on perusteltu, mutta ymmärrän heitä, jotka ovat asiasta toista mieltä. Saattaa tuntua epäreilulta verrata naimatonta heteroa, jolla kuitenkin periaatteessa on mahdollisuus avioliittoon, ja homoseksuaalia, joka kirkon oppien mukaan on ”tuomittu” elämään koko elämänsä selibaatissa. Ymmärrän, jos se ylittää ymmärryksen. En minäkään sitä ymmärrä!
Miksi ihmeessä on niin, että jotkut ovat homoseksuaaleja, vaikka Jumalan meitä varten laatiman onnensuunnitelma rakentuu miehen ja naisen välille solmitun avioliiton varaan? Miksi vain miehen ja naisen välisen avioliiton solmiminen avaa mahdollisuuden saavuttaa täysin kaikki se potentiaali, joka meidän itse kunkin on mahdollista saavuttaa tässä elämässä ja iankaikkisuudessa? Minä en tiedä – vielä.
Toistaiseksi en osaa muuta kuin turvata uskooni siitä, että jonain päivänä kaikki palautetaan oikeaan ja täydelliseen muotoonsa (ks. Alma 40:23) ja kaikki epäoikeudenmukaisuus korjaantuu. Itse asiassa maailmassa on kaiken kaikkiaan paljon vääryyttä, että ilman vakaumustani tuntisin jatkuvasti fyysisesti ja henkisesti lamaannuttavaa maailmantuskaa.
Minua on siunattu monilla ystävillä ja tutuilla, joista osa on homoseksuaaleja. He ovat hauskoja, taitavia ammateissaan ja toisinaan vähän ärsyttäviä – siis harvinaisen tavallista porukkaa. Tänä päivänä homoseksuaaleilla tutuillani on jopa Suomen lakiin kirjattu mahdollisuus mennä naimisiin. Maamme laista löytyy kuitenkin myös pykälä uskonnonvapaudesta. Se takaa minulle oikeuden uskoa oman kirkkokuntani opettamaa käsitystä avioliitosta ja toisaalta sen, että jokainen kirkkokunta saa määritellä itse, keiden välillä sen piirissä olevat ihmiset solmivat avioliittoja. Olen varma, että molempia edellä mainittuja lakeja voidaan noudattaa rinta rinnan hyvässä hengessä.
Ja vielä…
Palataan vuoteen 2008. Käännytettiinkö minut tuolloin homovastaisen liikkeen homovastaiseksi jäseneksi? Olenko nyt äärikonservatiivinen kukkahattutäti, joka vaihtaa kadun puolta, kun vastaan tulee käsi kädessä kävelevä miespari? Kaikella edellä kirjoittamallani olen pyrkinyt osoittamaan, että mistään sen kaltaisesta ei ollut eikä ole kysymys. Jos jotakin olen, niin keskeneräinen ihminen, joka ei todellakaan suostu heittämään ensimmäistä kiveä (ks. Joh. 8:7) ketään päin. Tuomitsevuutta pyrin välttämään kuin ruttoa. Sen sijaan yritän elää parhaan ymmärrykseni mukaan ja antaa toisten tehdä samoin.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallisilta nettisivuilta, erillisiltä Mormon and Gay -sivuilta sekä kirkon virallisilta YouTube-kanavilta löytyy runsaasti materiaalia, joka valottaa kirkon ja sen yksittäisten jäsenten suhtautumista homoseksuaalisuutta kohtaan. Itse tutustuin juuri ennen tämän blogitekstin kirjoittamista muun muassa kahteen mainioon videoon, joista toisessa ääneen pääsee suunnilleen ikäiseni Jessyca ja toisessa koko Mackintoshin perhe. Luin suurella mielenkiinnolla myös haastattelun, jossa apostoli Oaks ja vanhin Wickman vastailevat varsin avoimesti useisiin kiperiin kysymyksiin kirkon suhtautumisesta homoseksuaalisuutta kohtaan.
Artikkelin on kirjoittanut Suvi Peltola.
