Monet saattavat tunnistaa otsikon ensimmäisen osan viittaavan William Skakespearen näytelmään Venetsian kauppias. Meitä muistutettiin siitä ja sen yhteydestä Vuorisaarnaan hiljattain, kun, osana pyhiinvaellusmatkaamme Rooman temppelin avoimien ovien päivään, matkustimme myös Venetsiaan.
Seisoessamme kuuluisalla Rialton sillalla, yksi ryhmäläisistämme esitti toisen repliikin tuosta näytelmästä: ”Mitä uutta Rialtosta?” hän kysyi muka-vakavaan sävyyn. Meidän kaikkien nauraessa kirjallisuutensa tuntevan matkakumppanimme letkautukselle, hän muistutti meitä siitä, että tuossa näytelmässä kysymyksen esittää Venetsialainen, joka on kokoontunut ystäviensä kanssa sillalle saadakseen tietoa Antoniosta, varakkaasta kauppiaasta, jonka koko omaisuus makasi nyt meren pohjassa. Lisäksi Antonio oli neuvotellut valtavan lainan juutalaiselta rahanlainaajalta Shylockilta, muttei pysty nyt maksamaan velkaansa; myös Shylock oli sillalla. Juoneen kuuluu monia sivujuonteita, mutta tämä draama ammentaa hirvittävän jännityksensä siitä seikasta, että tuo velka taattiin kirjaimellisesti paunalla Antonion omaa lihaa.
Seuraavana aamuna kaivoimme bussissa älypuhelimemme esille lukeaksemme tuon näytelmän matkatessamme seuraavaan kohteeseemme.
Luimme kuinka vuosien vainon ja kaltoinkohtelun jäljiltä katkera ja epäluuloinen Shylock ei tyytynyt mihinkään.
Hän sanoi aikovansa vaatia korvauksia pitkäksi listaksi kasaantuneista vääryyksistä. Hän aikoi saada kostonsa lain määräämän oikeudenmukaisuuden muodossa. Hän aikoi kerätä kammottavan vakuuden, jonka Antonio oli luvannut taatakseen lainansa. Hän aikoi ottaa tuon kirjaimellisen paunan Antonion lihaa hänen rinnastaan, läheltä hänen sydäntään. Ei armoa. Sopimus ei jättänyt tilaa sille. Kyse on silmä silmästä -tyyppisestä oikeudenmukaisuudesta, jota muinaisen Lähi-Idän historioitsijat kutsuivat ”oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi”.
Jeesuksen opetuksia oikeudenmukaisuudesta ja armosta
Lähes kenellekään, joka näkee tai lukee tämän Elisabetin aikaisen draaman klassikon, ei jääne epäselväksi, että Shylockin oikeudenmukaisuus on juurikin sen tyyppistä, jota Jeesus opetti Vuorisaarnassaan opetuslapsiaan kaihtamaan. Itse asiassa, näytelmän huipentuessa lopun oikeussalikohtauksessa, lakimieheksi pukeutunut nuori nainen esittää runollisen mukaelman Jeesuksen uudesta laista, joka löytyy Matteuksen evankeliumin kolmesta luvusta. ”Armon luonteeseen ei pakko kuulu”, se alkaa. Armo on lempeä ja hellä; se ”höystää” oikeudenmukaisuutta. Armo on kuin lempeä sade, joka kevyesti lankeaa koko maan ylle. Se on hallitsevan väkivallan vastakohta. Ja se on vaikuttavampaa kuin kosto, silloinkin kun tuo kosto on lain sallima.
Jeesuksen palvelutyön alkuvaiheessa, Hänen istuessaan valtaisan galilealaisen väkijoukon edessä, Hän aloitti saarnansa sanomalla, että monet väkijoukosta olivat siunattuja. (The Amplified Bible -raamatunkäännöksen mukaan tämän termin voidaan tulkita tarkoittavan myös sisäisesti rauhaisa, hengellisesti varma, kunnioituksen arvoinen tai iloinen.)
Tätä seuraavat tutut jakeet pitävät sisällään julistuksen Hänen aikeistaan. Hän sanoi: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.” (Matt. 5:17) Sitten Hän opetti kuusi asiaa, joita tutkijat kutsuvat Hänen antiteeseikseen. Hän aloittaa aina viittaamalla tunnettuun Mooseksen lain käskyyn, mutta sitten jatkaa siitä opettaen uuden käskyn.
Jokainen antiteesi on korjausaskel kohti Hänen lempeämpiä, täydellisempiä lakejaan koskien asenteita ja käytöstä. Hän käski olemaan suvaitsevainen ja hidas vihastumaan, sopimaan meitä vastaan rikkoneiden kanssa, olemaan täysin uskollisia puolisoillemme, olemaan vannomatta tekopyhiä ja valheelliseksi tiedettyjä valoja, olemaan vaatimatta silmä silmästä -rangaistusta vihamiehen rikkeistä; sen sijaan korvaamaan pahuus hyvyydellä, antamaan anteeksi uudelleen ja uudelleen, rakastamaan lähimmäistämme ja, viimeiseksi, tulemaan yhtä täydellisiksi – ”kasvaen hengelliseen kypsyyteen niin mielen kuin luonteen puolesta, aktiivisesti sisällyttäen jumalallisia arvoja jokapäiväiseen elämäämme” – noissa hyveissä ”kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” niissä. (Matt. 5:48)
Tuon bussissa vietetyn päivän päätteeksi seisoimme Veronassa parvekkeen alla, jolle Shakespeare kirjoitti toisen vihan ja kostonhimon aikaansaaman tragedian. Ja bussissa olimme keskustelleet pitkään Antoniosta, Venetsian kauppiaasta, sekä Shylock-parasta. Kuinka emme voisi löytää ”mitallisen” verran armoa Shylockin katkeralle kostonhimolle ja hänen häijylle versiolleen oikeudenmukaisuudesta? Kuinka emme voisi olla ajattelematta, että Shakespeare kynäili tämän draaman, joka yli 500 vuoden ajan on pyytänyt yleisöään kuuntelemaan ”lakimiehen” julistavan maailman Vapahtajan opetuksia – Vapahtajan, jonka armo ja myötätunto ovat iankaikkisia?
Tämän artikkelin ovat alun perin kirjoittaneet James ja Judith McConkie ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”The Quality of Mercy: Lessons on Anger and Revenge from the Sermon on the Mount”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
