Tänä kesänä puhumme tällä sivustolla paljon perheen merkityksestä. Itselläni on aivan ihana perhe, jota rakastan todella paljon. Haluan kuitenkin puhua siitä toisesta perheestä, eli seurakuntaperheestä ja sen merkityksestä.
Me uskomme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa siihen, että olemme kaikki Jumalan henkilapsia. Ennen tätä elämää olimme osana Hänen perhettään konkreettisesti. Edelleen täällä maan päällä olemme sisaruksia. Siksi myös kirkossa kutsumme toisiamme veljiksi ja sisariksi.
Jotkut ihmiset ihmettelevät, mihin tarvitaan järjestäytynyttä kirkkoa ja seurakuntia. Heidän mielestään on miellyttävämpää harjoittaa hengellisyyttä yksin. Vaikka usko on jokaiselle henkilökohtainen asia ja jokaisen tulee luoda itse oma suhteensa Jumalaan, olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus kuulua seurakuntaan.
Perhe jokaisessa maailman kolkassa
Seurakunta merkitsee minulle perhettä. Olen elämäni aikana nähnyt erilaisia seurakuntia. Olen kasvanut Turussa ja kuulunut seurakuntaan siellä. Viimeiset neljä vuotta kuulunut seurakuntaan opiskelupaikkakunnallani Tampereella.
Lisäksi minulla on ollut muutama “kesäseurakunta”, joissa olen käynyt ollessani kesätöissä eri paikkakunnilla. Lähetystyössäni Espanjassa kuuluin myös eri seurakuntiin. Jokaisella lomamatkalla olen käynyt sunnuntaina kirkossa ja tutustunut paikalliseen seurakuntaan.
Olen kiitollinen siitä, että mihin tahansa menenkin, minulla on perhe. Aina, kun muutan uudelle paikkakunnalle, saan heti muutaman ystävän menemällä kirkkoon ja osallistumalla sen toimintoihin. Se merkitsee minulle todella paljon, sillä uuteen kaupunkiin muuttaminen on aina jännittävää.
Seurakunta tukee uskossa ja auttaa arjessa
Seurakunta tarjoaa minulle samoihin asioihin uskovien yhteisön, jonka kanssa voimme yhdessä sunnuntaisin kokoontua kirkkoon. Kun tutustun ihmisiin, jotka uskovat samalla tavalla kuin minä, voin jakaa asioita heidän kanssaan ja saada uusia näkökulmia asioihin.
Lisäksi seurakunta tarjoaa minulle laajan tukiverkon, jolta voin aina pyytää apua. Aina, kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, olen saanut esimerkiksi muuttoapua helposti ottamalla yhteyttä paikalliseen seurakuntaan.
Seurakunnat ovat hyvin erilaisia ja ne koostuvat erilaisista ihmisistä. Kirkossa käy eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä.
Yhteisöllisyys vaatii ponnisteluja
Pelkkä seurakunnan olemassaolo ei kuitenkaan riitä siihen, että voimme kokea kuuluvamme perheeseen. Tarvitsemme jokaisen seurakunnan jäsenen panostusta siihen, että jokainen tuntee kuuluvansa joukkoon.
Vaikka olisikin houkuttelevaa mennä kirkkoon vain “nauttimaan”, meidän tulisi mennä kirkkoon sillä ajatuksella, että voimme auttaa muita. Voimme palvella toisiamme erilaisten tehtävien kautta sekä yli tehtävärajojen. On esimerkiksi tärkeää, että menemme tervehtimään kirkkoomme tulevia uusia ihmisiä.
Lue myös: Osaammeko toivottaa uudet ihmiset tervetulleiksi seurakuntiimme?
Velvollisuutemme rakastaa muita
Muiden ihmisten huomioiminen on velvollisuutemme, sillä olemme kirkon jäseninä tehneet kasteen kautta liiton rakastaa toinen toisiamme ja olla toistemme tukena ja apuna.
Olemme konkreettisesti Kristuksen kädet maan päällä. Hän rakastaa meitä kaikkia ja haluaa, että jokainen voi tuntea sitä rakkautta. Meidän jokaisen tehtävä on auttaa omissa seurakunnissamme, että jokainen voi tuntea Jumalan rakkautta ja kokea kuuluvansa joukkoon.
Joskus on vaikea nähdä, kuinka paljon ympärillämme olevat ihmiset tarvitsevat meidän rakkauttamme. Erityisesti, jos olemme itse kuuluneet pitkään johonkin seurakuntaan ja meillä on kavereita kirkossa, saatamme luulla muiden tuntevan samoin. Uusille ihmisille puhuminen kirkossa saattaa olla epämukavaa, mutta se voi pelastaa jonkun yksinäisen päivän.
