Uskomme, että olemuksemme koostuu sielusta eli hengestä ja fyysisestä ruumiista. Kehomme tarvitsee ravintoa pysyäkseen elossa päivästä toiseen, kasvaakseen ja toimiakseen. Pärjäämme jonkin aikaa syömättä ja juomatta, mutta pitempi ravinnonpuute saa aikaan vakavia seurauksia hyvinvoinnillemme. Jos lakkaamme syömästä lopulta kuolemme.

Voimme verrata kehomme ravitsemista sielustamme huolehtimiseen. Sekin tarvitsee ravintoa, vaikkakin hieman erilaista kuin fyysinen ruumiimme.

Hengellisessä ravinnossa on pohjimmiltaan kyse siitä, että sielumme oppii, elävöityy tai kehittyy Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Laajemmin hengellinen ravinto voidaan ymmärtää minä tahansa toimintana, joka kutsuu Pyhää Henkeä olemaan kanssamme. Tässä kaksi tärkeää perusasiaa sielumme ravitsemiseksi:

Sielumme ravitseminen Jumalan sanalla

Mormonin kirjassa eräs profeetta kehoittaa ihmisiä kestitsemään itseään Kristuksen sanoilla (2. Nefi 31:20). Tämä on yksi tapa saada hengellistä ravintoa, mutta mitä sillä oikein tarkoitetaan? Kun ajattelen kestitsemistä, se tarkoittaa mielestäni melko suurta ja juhlavaa tarjoilua. Jos kestitsen itseäni Kristuksen sanoilla annan itselleni tilaisuuden nauttia niistä runsaasti.

Entä mistä löydämme Kristuksen sanoja? Hänen henkilökohtaisesti puhuminaan niitä löytyy esimerkiksi Uudesta Testamentista ja Mormonin kirjasta. Vapahtaja on kuitenkin puhunut kaikkien profeettojen välityksellä, eli oikeastaan kaikki pyhät kirjoitukset ovat Hänen sanaansa. Niiden lukeminen ravitsee sieluamme.

Jos pyhiin kirjoituksiin tarttuminen hengellisen ravinnon saamisiseksi tuntuu vaikealta, voimme kuunnella Kristuksen sanoja Hänen nykyajan palvelijoidensa välityksellä yleiskonferenssissa. Profeetta Nelson vertasi joskus konferenssia hengelliseen juhla-ateriaan. Parasta on, että voimme nauttia tuosta juhla-ateriasta vaikka päivittäin lukemalla ja kuuntelemalla konferenssin puheita.

(Klikkaa tästä tutustuaksesi vuoden 2020 Lokakuun yleiskonferenssiin)

Hengellistä ravintoa ehtoollisen eli sakramentin kautta

Kristus esimerkiksi kehoitti opetuslapsiaan sekä Jerusalemissa, että Amerikan mantereella nauttimaan ehtoollisen eli sakramentin. Hän käytti siitä opettaessaan vertauskuvaa hengellisestä ravinnosta (ks. Joh. 6:54).

Ja hän sanoi heille: Se, joka syö tätä leipää, syö minun ruumistani sielullensa, ja se, joka juo tätä viiniä, juo minun vertani sielullensa; eikä hänen sielullaan ole koskaan nälkä eikä jano, vaan se on kylläinen. Nyt, kun koko väkijoukko oli syönyt ja juonut, katso, se täyttyi Hengellä; ja se huusi yhteen ääneen ja ylisti Jeesusta, jonka se sekä näki että kuuli. (3. Nefi 20:8-9)

Toisaalla Kristus selittää tarkemmin leivän ja viinin olevan muistona Hänen ruumiistaan ja verestään (3. Nefi 18:1-11). Kyse on Hänen uhrinsa muistamisesta. Hänen ruumiinsa ja verensä ovat ikäänkuin ravintona sielullemme, koska Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa kautta me voimme puhdistua ja uudistua hengellisesti. Ottamalla sakramentin sunnuntaisin kirkossa saamme hengellistä ravintoa ja elinvoimaa sielullemme.

Mitä sielumme ravitseminen saa aikaan?

Fyysinen kehomme kuihtuu nälkiintyneenä. Olemme voimattomia. Samoin sielumme menettää voimansa, jos emme ravitse sitä. Mutta kun saamme hengellistä ravintoa, sielumme kasvaa vahvemmaksi ja pystyy hallitsemaan paremmin ruumistamme. Jos henkemme voi hyvin, pystymme hillitsemään fyysiset halumme ja intohimomme paremmin sekä noudattamaan korkeampia motiiveja toiminnassamme.

Lapsena ja nuorena kasvamme fyysisesti kun kehomme saa ravintoa. Sielumme kasvu ei rajoitu nuoruuteemme, vaan jatkuu läpi elämän. Kun saamme hengellistä ravintoa kasvamme ja kehitymme enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Se tarkoittaa, että Hänen luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa alkavat tulla yhä enemmän meidän omiksemme. Opimme esimerkiksi rakastamaan enemmän ja täydellisemmin.

Jos jäämme kokonaan vaille ravintoa ruumiimme kuolee. Voisi ajatella, että hengellinen ravinnonpuute aiheuttaa meille hengellisen kuoleman. Pyhissä kirjoituksissa hengellisestä kuolemasta puhutaan syntinä, joka johtaa eroon Jumalasta tai kyvyttömyyteen tuntea Hänen Henkensä vaikutusta elämässämme. Jos emme ravitse henkeämme, meillä ei ole voimaa vastustaa kiusauksia tehdä syntiä. Kun sen sijaan ravistemme henkeämme, meille luvataan, että saavutamme Iankaikkisen elämän (2. Nefi 31:20).

Miksi sielumme ravitseminen on tärkeää?

Aihetta pohtiessani havahduin oivallukseen profeetan sanoista. Hän on kehoittanut meitä opettelemaan sielumme ravitsemista ja hengellisen ravinnon löytämistä ja korostanut sen tarpeellisuutta vaativassa maailmassamme. (esim. Huhtikuun 2018 yleiskonferenssi)

Aivan äskettäin profeetta ilmaisi huolensa sielumme ravitsemisesta sanoen ”Kehotan teitä ryhtymään toimeen ollaksenne valmiita ajallisesti. Mutta kannan sitäkin suurempaa huolta teidän hengellisestä ja emotionaalisesta valmistautumisestanne.”

Maailma on täynnä haasteita, jouduimmepa kamppailemaan pandemian kanssa tai emme. Sielumme ravitseminen on niin tärkeää siksi, että haasteita kohdatessamme voimme olla valmiita ja selviytyä voittajina. Jos olen pitänyt huolta sielustani, minulla on voimaa, jota tarvitsen.

Kuinka sielusi voi? Milloin viimeksi ravitsit sitä? Kristus pyytää meistä jokaista tulemaan luokseen, jotta Hän voisi ravita meitä:

”Kuulkaa minua tarkasti ja muistakaa sanat, jotka olen puhunut, ja tulkaa Israelin Pyhän luokse ja kestitkää itseänne sillä, mikä ei häviä eikä voi turmeltua, ja antakaa sielunne nauttia runsaista antimista.” (2. Nefi 9:50-51)

 

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.