Vuosien varrella sisaret ovat esittäneet minulle lukuisia kysymyksiä liittyen apuyhdistykseen, ja nyt viimeisimpänä palvelutyön muutoksiin. Toiset ovat käytännön kysymyksiä, toiset puolestaan syvällisiä huolenaiheita. Nostan seuraavaksi esille niistä muutamia, sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Toivottavasti vastaukset valaisevat teille tätä aihetta entistä paremmin.
Kysymys nro 1:
Ollessamme kotikäyntisisaria, parillani ja minulla oli tapana jakaa kuukausittaiset tehtävämme; toinen soitti ja sopi tapaamisista ja toinen valmistautui jakamaan sanoman. Kuinka parityöskentelymme toimii nyt, kun meillä ei enää ole kuukausittaisia vierailuja tai sanomia ja meitä kannustetaan vain tekemään mitä kyseinen sisar tarvitsee?
Vastaus:
Tämä on hyvä kysymys. Lyhyt vastaus on, että teidän tulee rukoilla itsenäisesti ja yhdessä sisarenne puolesta ja kun innoitus iskee, kertokaa siitä toisillenne. Jos eteenne tulee tilaisuus palvella, koordinoikaa yhdessä, kuinka täytätte tämän sisaren tarpeet. Saatatte täyttää sisaren tarpeet joskus yhdessä ja toisinaan yksin, mutta voitte aina pitää yhtä rukouksessa ja rakkaudessanne heitä kohtaan. Voitte myös tukea ja kohottaa toinen toistanne palvellessanne sisartanne.
Kysymys nro 2:
Mitä jos en pidä sisaresta, jota minua pyydetään palvelemaan?
Vastaus:
Ensinnäkin, luota apuyhdistyksen johtajasi ja piispasi saamaan innoitukseen. He kantavat harteillaan seurakuntanne sisaria koskevan ilmoituksen viittaa ja he ovat, mitä todennäköisimmin, käyttäneet neuvonantajiensa kanssa useita tunteja pohtien tehtävääsi ja rukoillen siitä. Sinulle on annettu tämä sisar syystä – vaikka hän kävisikin hermoillesi. Luota siihen.
Toisekseen, elä rukouksen hengessä. Herra voi antaa sinulle uutta näkemystä tätä sisarta koskien, pehmentää sydämesi ja sallia sinun tuntea Hänen rakkautensa tätä sisarta kohtaan.
Kolmanneksi, ymmärräthän, että ei haittaa, ettei tule toimeen kaikkien kanssa. Maailma – ja seurakunnat – ovat täynnä erilaisia persoonallisuuksia ja toiset niistä eivät yksinkertaisesti sovi yhteen omamme kanssa. Voit kuitenkin rukoilla hänen puolestaan, etsiä innoitusta ja rakkautta häntä kohtaan, palvella häntä ja auttaa häntä ottamaan askeleita lähemmäs Kristusta, vaikka hän ei olisikaan sinun persoonallisuustyyppiäsi. Vapahtaja pyysi meitä rakastamaan kaikkia, mutta Hän ei sanonut, että meidän täytyisi pitää heistä kaikista. Luulenpa, että saatat huomata, että pyrkiessäsi tekemään sen mitä hän tarvitsee, saatat päätyä pitämäänkin hänestä.
Kysymys nro 3:
Minusta tuntuu, että minulle määrätään ystävä. En pidä siitä.
Vastaus:
Sinulle ei määrätä ystävää. Sinua pyydetään olemaan jonkin aikaa Jumalan silmät ja kädet yhden Hänen tyttärensä elämässä. Joskus palvelutyösiteistämme kehkeytyy ystävyyssuhteita. Joskus taas ei. Mutta joka kerta me voimme auttaa Häntä täyttämään tuon sisaren tarpeet uskossa ja rakkaudessa.
Kysymys nro 4:
Mitä jos sisar, jonka luona käyn kotikäyntisisarena, kertoo minulle henkilökohtaisia asioita, joista mielestäni apuyhdistyksen johtajan pitäisi tietää. Minusta tuntuu, että juoruilen, jos kerron kuulemastani. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaus:
Jos sisaresi kertoo taakasta tai tilanteesta, joka mielestäsi vaatii apuyhdistyksen johtajan tai piispan apua, kuten hyvinvointiin liittyvät tarpeet, väkivalta tai muut vakavat asiat, keskustele tämän sisaren kanssa ja kysy sopisiko hänelle, että jaat tiedon apuyhdistyksen johtajasi kanssa. Osoita rakkautta ja painota, että ainoa tavoite on hänen auttamisensa. Apuyhdistyksen johtaja keskustelee asiasta luottamuksellisesti piispan kanssa ja yhdessä, ja usein sinun avustuksellasi, he rukoillen etsivät tavan auttaa häntä. Tämä ei ole juoruilua vaan jumalallinen tapa auttaa sisartasi saamaan hengellinen ja ajallinen apu, joka Herralla on tarjota.
Kysymys nro 5:
Mitä jos sisar, jota minun on pyydetty palvella, haluaakin, että hänet jätetään rauhaan? Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaus:
Tämä voi olla hankala tilanne. Ensinnäkin, meidän tulee kunnioittaa sisartemme toiveita. Meidän ei pitäisi koskaan pakolla osallistua heidän elämäänsä. Olin vuosia sitten Nuorten Naisten johtaja. Meillä oli nuori nainen, joka kieltäytyi tulemasta kirkkoon. Innostuneena erään Nuorten Miesten johtajan tarinasta, kuinka hän jatkoi erään nuoren miehen kotiovelle ilmestymistä, kunnes tämä palasi kirkkoon, minäkin lähdin kirkosta eräs sunnuntai ja menin tämän nuoren naisen luokse muutamien nuorten naisten kanssa ja haimme hänet kirkkoon. Halusimme hänen tietävän, kuinka paljon häntä rakastettiin ja ikävöitiin ja kuinka kovasti halusimme hänen olevan siellä kanssamme. Se sai hänet niin pois tolaltaan, että hän kieltäytyi tulemasta kirkkoon moneen kuukauteen sen jälkeen. Minusta tuntui kamalalta. Omassa innostuksessani en ollut pysähtynyt kysymään Jumalalta, mitä tämä nuori nainen tarvitsi. Ajattelin, että voisin aktiivisesti rakastaa hänet palaamaan. Mutta se ei toiminut.
Toisinaan sisaret, joita meidän on tarkoitus palvella, eivät ole lainkaan kiinnostuneita naisista, jotka haluavat vierailla heidän kotonaan. Tai he eivät ole ylipäätään kiinnostuneita kirkosta. Ensimmäinen asia, jonka voit tehdä, on rukoilla innoitusta. Sitten voit toimia sen mukaisesti. Ota häneen yhteyttä soittamalla, tekstiviestillä, sosiaalisen median kautta tai käymällä hänen luonaan, jos se tuntuu oikealta. Jos hän ilmaisee haluavansa tulla jätetyksi rauhaan, voit kysyä mikä hänestä sitten tuntuisi mukavalta. Sopisiko pieni viesti aika ajoin? Tai puhelinsoitto? Tai visiitti läheiselle jäätelökioskille? Olen todennut viimeisen vaihtoehdon erittäin suosituksi. Muista, kyse on hänen tarpeistaan ja joskus heistä täytyy pitää huolta hiljalleen ja kauempaa. Ja se sopii.
Toinen osa palvelutyöhön liittyvistä kysymyksistä ja vastauksista tulossa pian!
Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Michelle Wilson ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ” Answering Questions About Ministering: Part 1”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
