Kuinka Mooseksen laki opettaa sovituksesta

”Tämä on lain koko tarkoitus – jokainen rahtu viittaa tuohon suureen ja viimeiseen uhriin; ja tuo suuri ja viimeinen uhri on oleva Jumalan Poika.” – Alma 34:14

Mitä

Mooseksen lailla ei aina vaikuta olevan paljoakaan tekemistä nykyajan maailman kanssa. Sen yksityiskohtaiset säännöt aina uhrieläimistä (3. Moos. 1) seinien päällystämiseen laastilla (3. Moos. 14:42) saattavat tuntua nykyajan lukijoiden silmissä vierailta. Onneksi Mormonin kirja tarjoaa ratkaisun tähän ongelmaan: lukekaa Mooseksen lakia pitäen Kristus mielessänne.

Mormonin kirjassa Jaakobin kirjan kohdassa 4:4-5 selitetään: ”Tätä tarkoitusta varten me noudatamme Mooseksen lakia, koska se suuntaa meidän sielumme häneen; ja tästä syystä se pyhitetään meille vanhurskaudeksi, samoin kuin Abrahamin ansioksi luettiin se, että hän oli erämaassa kuuliainen Jumalan käskyille, mitä tuli poikansa Iisakin uhraamiseen, mikä on vertauskuva Jumalasta ja hänen ainosyntyisestä Pojastaan.” Aivan kuten Iisakin melkein-uhraaminen viittasi Jumalan Pojan uhraamiseen, Jaakob uskoi lopunkin Mooseksen laista viittaavan Kristuksen sovitukseen.

Kohta, johon Jaakob tässä viittaa, Moos. 5:7, tukee tätä tulkintaa. Tässä jakeessa enkeli selitti Aadamille, että eläinuhrit olivat ”Isän Ainosyntyisen uhrin vertauskuva”. Myös Amulek todisti, että ”tämä on lain koko tarkoitus – jokainen rahtu viittaa tuohon suureen ja viimeiseen uhriin; ja tuo suuri ja viimeinen uhri on oleva Jumalan Poika” (Alma 34:14, painotus lisätty).

Jos nefiläiset ajattelivat kaiken Mooseksen laissa viittaavan Kristukseen, kysymys kuuluu: Onko olemassa mitään konkreettisia esimerkkejä siitä kuinka nefiläiset yhdistivät Mooseksen lain Kristukseen? Yksi mahdollinen esimerkki löytyy kohdasta Alma 30:2-3: ”tapahtui heidän haudattuaan kuolleensa sekä paasto- ja suru- ja rukouspäivien mentyä … että kautta koko maan alkoi olla jatkuva rauha. Niin, ja ihmiset pitivät huolen Herran käskyjen noudattamisesta, ja he noudattivat tarkasti Jumalan toimituksia Mooseksen lain mukaisesti.”

4. Mooseksen kirjan kohdan 19:16 mukaan, ”jokainen, joka ulkosalla koskee taistelussa kaatuneen tai muulla tavoin kuolleen ihmisen ruumiiseen”, mukaan lukien näiden hautaajat, on epäpuhdas viikon ajan. Mormonin ilmaus ”paasto-, suru- ja rukouspäivistä” antaa ymmärtää, että näille oli varattu tietty määrä päiviä. Tämä saattaa olla juurikin 4. Mooseksen kirjassa mainittu epäpuhtauden viikko. Kun tämä rituaalisen puhdistautumisen viikko oli ohi, Mooseksen laki määräsi, että henkilön pitäisi peseytyä sekoituksella vettä ja punaruskean lehmän tuhkaa (4. Moos. 19:2, 5, 17–18).

Kohdan Alma 30:3 viittaus Mooseksen lakiin, seuraten välittömästi Mormonin kuvausta nefiläisten hautamenoista, antaa ymmärtää nefiläisten todella noudattaneen tätä rituaalia, vaikkakin mahdollisesti hieman muokatussa muodossa, sillä punaruskeita lehmiä ei välttämättä ollut helposti saatavilla Amerikassa. Mutta mitä punaruskeilla turkeilla, kuolleiden ruumiilla ja tuhkavedellä on tekemistä Kristuksen kanssa?

4. Mooseksen kirjan kohdassa 19:2 käsketään pappia uhraamaan virheetön punaruskea lehmä osana tätä puhdistautumisrituaalia. Moosian kirjan kohdan 3:7 mukaan, kun Kristus sovitti syntimme, Hän tihkui verta jokaisesta huokosesta, mikä olisi tehnyt Hänestä lähes täysin punaisen päästä varpaisiin. Kun papit polttivat punaruskean lehmän, he heittivät setripuuta, iisopin oksia ja karmiininpunaista villaa tuleen, jossa uhri poltettiin (4. Moos. 19:6). Vaikka kukaan ei tiedä mistä puusta Kristuksen risti oli tehty, on setripuu hyvin todennäköinen vaihtoehto. Johanneksen evankeliumin kohdassa 19:29 kerrotaan, että Kristukselle annettiin juotavaa iisoppiruo’on avulla ja Matteuksen evankeliumin kohdassa 27:28 sanotaan, että Hänet puettiin punaiseen viittaan juuri ennen kuin Hänet lähetettiin ristiinnaulittavaksi.

Lopuksi, punaruskea lehmä uhrattiin leirin ulkopuolella (4. Moos. 19:3). Kristuskin uhrattiin Jerusalemin muurien ulkopuolella, kuten Uudessa testamentissa huomautetaan: ”Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään.” (Hepr. 13:11–12)

Miksi

Punaruskean lehmän uhraamisen ja Kristuksen sovituksen väliset yhtäläisyydet opettavat meille, että huolimatta siitä mitä olemme kokeneet, Kristus voi tehdä meistä jälleen puhtaita. Läpi koko Alman kirjan luvun 30, Korihor väitti, että mitkään profetiat Kristuksesta eivät olleet totta. Kuitenkin yhden Mooseksen lain ilmeisimmän kristillisen osan ja Korihorin kiistämisen rinnastus keskenään osoittaa kuinka naurettava tämä väite on. Se antaa myös ymmärtää, että 4. Mooseksen kirjan luku 19 oli yksi luku Mooseksen laista, jossa nefiläiset näkivät Kristuksen uhrin selkeästi ja selväpiirteisesti, vuosia ennen Hänen syntymäänsä.

Nykyajan maailmassa kristityt tarjoavat eläinuhrin sijaan ”särkyneen sydämen ja murtuneen mielen” (3. Nefi 9:20). Mutta Mooseksen lain lukeminen kuten nefiläiset tekivät, pitäen Kristuksen mielessämme, voi auttaa meitä löytämään merkitystä pyhien kirjoitusten kohdista, jotka eivät vaikuta liittyvän nykyajan elämään. Jos Mooseksen laki voi opettaa meitä Kristuksesta, se on tarkan tutkiskelun arvoinen, nykyäänkin.

Vanhin Jeffrey R. Holland on sanonut, että ”yksinkertaisimmat ja arvokkaimmat totuudet, jotka ovat  hävinneet … Vanhasta testamentista … ovat ne selkeät ja kiistattomat julistukset Jeesuksen Kristuksen tehtävästä.” Ennen kaikkea hän vakuuttaa: ”Mormonin kirjan tärkein tehtävä on palauttaa Jumalan maailmanlaajuiselle perheelle keskeinen tieto Kristuksen roolista pelastuksessa, joka koskee jokaista miestä, naista ja lasta, joka on maan päällä elänyt, elää nyt tai tulee elämään.”

Mormonin kirja auttaa meitä ymmärtämään syvällisin ja kauniin tavoin tätä Kristuksen keskeistä roolia. Kun luemme Mooseksen lakia kuten nefiläiset tekivät, ja näemme Kristuksen joka jakeessa, siitä voi tulla lähes rajaton oivallusten lähde koskien Kristuksen sovituksen voimaa elämässämme.

Artikkeli on alun perin julkaistu Book of Mormon Central -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.