Kertomus Nooasta ja tulvasta Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 6-8 on pitkään kiehtonut heprealaisen Raamatun (tai kristillisen Vanhan testamentin) lukijoita. Sen lisäksi mormonit hyötyvät Nooan tulvaa koskevasta palautetusta yksityiskohtaisemmasta tiedosta, joka löytyy Kallisarvoisen helmen Mooseksen kirjasta (luku 8). Mutta on vielä paljon kysymyksiä, joita Raamatun lukijat ovat esittäneet ja joiden kimpussa he painivat. Tässä viisi sellaista kysymystä, joita kannattaa pohtia tätä merkittävää myyttiä* käsitellessä.
(*Huom. En käytä tässä sanaa ”myytti” kuvaamaan tarinaa, joka on valheellinen tai keksitty, vaan sanan akateemisessa merkityksessä, jumalaistaruna – tarkoittaen pyhää tarinaa Jumalan ja ihmiskunnan kanssakäymisestä ja maailmasta, joka yrittää viestiä ajattomia totuuksia.)
Miksi tulvista on ei-raamatullista perimätietoa, joka vastaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomusta?
1800-luvulla löydettyjen Mesopotamian muinaisten suurten sivilisaatioiden (mukaan lukien Sumer, Babylonia ja Assyria) myötä paljastui kauan kadoksissa olleita tekstejä ja myyttejä. Yllättäen niihin lukeutui myös useita tarinoita sankareista, jotka olivat selvinneet katastrofaalisista tulvista. Ensimmäisenä mieleen tulevat Gilgameshin ja Atrahasiksen eepokset toiselta vuosisadalta ennen Kristusta. Tutkijat ovat tuoneet esille näiden aikaisempien myyttien ja Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomusten välisiä selviä yhteneväisyyksiä.
Väittely näiden moninaisten kertomusten tarkoista keskinäisistä suhteista toki jatkuu. Esimerkiksi mormonitutkija Hugh Nibley on esittänyt teorian, että nämä myytit juontavat juurensa samasta aiemmasta tapahtumasta, mutta ne ovat muuttuneet aikojen saatossa niiden siirtyessä sukupolvelta toiselle. Toiset puolestaan peräänkuuluttavat suoraa kirjallista riippuvuussuhdetta Ensimmäisen Mooseksen kirjan ja aiempien mesopotamialaisten materiaalien välillä. Olipa niiden suhde toisiinsa mikä tahansa, tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että mesopotamialaiset tulvatarinat ja kertomus Nooan tulvasta kuuluvat kaikki samaan laajempaan kirjallisuuden ja myyttisyyden kulttuuriin muinaisessa Lähi-idässä.
Miksi arkkiin menneiden eläinten määrä vaihtelee Raamatussa?
Avaa mikä tahansa lasten Raamattu-kuvakirja ja todennäköisesti näet suloisia ja rakastettavia eläinpareja menemässä Nooan arkkiin; leijonia, kirahveja, elefantteja, apinoita, kameleita, seeproja, pandoja, kauriita jne. Naaraita ja uroksia, pareittain. Tämä pohjaa Jumalan Nooalle antamaansa käskyyn: ”Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras, että ne säilyisivät hengissä sinun kanssasi. … tulkoon luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne jäisivät henkiin.” (1. Moos. 6:19-20)
Se kuulostaa riittävän yksinkertaiselta (ja loogiselta): Nooan pitäisi tuoda mukanaan arkkiin jokaista eläintä yksi uros–naaras-pari. Mutta seuraavassa luvussa Jumala käskee Nooaa tuomaan eri määrän eläimiä. ”Ota kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä seitsemän paria, uroksia ja naaraita, mutta kaikkia epäpuhtaita karjaeläimiä ota kaksi, uros ja naaras. Myös taivaan lintuja ota seitsemän paria, uroksia ja naaraita, että niiden suku jatkuisi maan päällä.” (1. Moos. 7:2-3) Tämän mukaan Nooan pitäisi ottaa seitsemän paria puhtaita eläimiä ja yksi pari epäpuhtaita eläimiä.
Yksi tutkijoiden selitys tälle vaihtelevuudelle on oletus, että tämän Ensimmäisen Mooseksen kirjan tulvakertomuksen kirjoittaja (tai toimittaja) on koonnut ne vähintään kahdesta eri lähteestä (joko suullisesta tai kirjallisesta) yhdeksi sujuvaksi kertomukseksi. Toisessa Nooa uhrasi eläimiä, joten hän tarvitsi enemmän puhtaita eläimiä uhrilahjoiksi, kun taas toisessa ei suoritettu lainkaan uhraamista ja siksi ainoastaan yhdet eläinparit olivat tarpeen. Tämän linjan ajattelutapa on osa kokonaisuutta, jota kutsutaan yleisesti viiden Mooseksen kirjan dokumentaarihypoteesiksi. Vaikka mormonien ei tarvitse automaattisesti hyväksyä kaikkia lähdekriitikoiden (tutkijat, jotka pyrkivät tunnistamaan Raamatun kirjojen moninaiset lähteet) ehdotuksia, heidän tulisi kuitenkin olla avoimia mahdollisuudelle, että Ensimmäinen Mooseksen kirja, kuten Mormonin kirja ja Oppi ja liitot -kirjakin, on käynyt läpi monitahoisen prosessin kokoamista ja muokkausta.
Kuinka Joseph Smithin raamatunkäännös auttaa meitä ymmärtämään tuota tulvaa?
Pian Kristuksen kirkon perustamisen jälkeen vuonna 1830 profeetta Joseph Smith otti työn alle kutsumansa ”uuden käännöksen” Raamatusta; tämä työ piti sisällään joidenkin kadonneiden kertomusten palauttamisen, väärin käännettyjen kohtien korjaamisen, Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen vanhahtavan kielen päivittämistä sekä tärkeitä raamatullisia tapahtumia koskevia profeetallisia huomautuksia ja yhtenäistämistä. Nykyään kirkon jäsenet yleisesti kutsuvat sitä Joseph Smithin raamatunkäännökseksi (JSR). Joseph Smithin Raamatun päivitystyö sivusi myös tarinaa Nooan tulvasta. Esimerkiksi kohdassa 1. Moos. 6:6 sanotaan: ”hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.” (kääntäjän huom. englanniksi kohdassa sanotaan: ”And it repented the Lord that he had made man…”) Auttaakseen välttämään mahdollista hämmennystä siitä, että Jumalan tarvitsi tehdä parannusta jostain, profeetta esitti kohdan seuraavasti: ”Ja Nooaa murehdutti, ja hänen sydäntänsä särki sen vuoksi että Herra oli tehnyt ihmisen maan päälle, ja hän murehti sitä sydämessään.” (Moos. 8:25)
Tässä kuitenkin nousee esille ongelma, sillä vanhahtavan englannin merkitys sanalle ”repent” on ”olla pahoillaan”, mitä se hepreaksikin (nicham) tarkoittaa. Ymmärtämättä tätä sanan vanhempaa määritelmää nykyajan lukijat voivat virheellisesti ajatella, että Jumalan tarvitsi tehdä parannusta jonkinlaisesta synnistä, joten profeetta teki selventävän muutoksen englanninkieliseen Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen tekstiin. Tämänkaltaiset muutokset tulvakertomukseen Joseph Smithin raamatunkäännöksessä on paras ymmärtää, ei niinkään Ensimmäisen Mooseksen kirjan turmeltumattoman ”alkuperäisen” version palauttamisena, vaan enneminkin profeetan avuliaana pyrkimyksenä johdattaa nykyajan lukijoita läpi joidenkin kinkkisten kohtien koskien Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen usein vanhahtavaa englantia. Voi olla hyödyllistä tarkastella enemmän sitä, mistä profeetta tekstin muutti, kuin sitä, miksi hän sen muutti, sillä joskus hän käänsi saman kohdan eri tavoin.
Oliko tuo tulva maan ”kaste”?
William W. Phelpsistä 1830-luvulta lähtien jotkut mormonijohtajat ja pyhien kirjoitusten arvostelijat ovat spekuloineet oliko Nooan tulva ikään kuin maan ”kaste”. Tämän käsityksen taustalla on ajatus siitä, että maa on elävä kokonaisuus, jonka vuoksi se tarvitsee kastetoimituksen saavuttaakseen luvatun selestisen kirkkautensa (OL 88:18-19). Vaikka tämä onkin ollut yleinen näkemys, on tästä tulvasta olemassa myös muita käsityksiä, kuten maan symbolinen puhdistaminen eikä niinkään varsinainen toimitus. Kuten minä ja Paul Hoskisson tutkailemme asiaa vastikään julkaistussa artikkelissamme, on monia kirjoituksellisia ja profeetallisia väitteitä, jotka täytyy ottaa huomioon, kun yritämme ymmärtää tämän tulvan symbolista tai opillista tärkeyttä. Tässä vaiheessa meillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi tietoa käytettävissämme mistään suuremmasta metafyysisestä totuudesta koskien tätä tulvaa, jotta voisimme tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä.
Oliko tulva paikallinen vai maailmanlaajuinen?
Nykyajan uskovat kohtaavat geologisia ja muita merkittäviä todisteita (Ensimmäisen Mooseksen kirjan muinaisen kirjallisuuskontekstin lisäksi), jotka heittävät vakavasti otettavan epäilyksen varjon sen mahdollisuuden ylle, että (oletettavasti) joskus 3000 eKr. olisi tapahtunut maailmanlaajuinen katastrofaalinen tulva, joka olisi pyyhkäissyt maan päältä kokonaisuudessaan sekä eläin- että ihmiselämän – lukuun ottamatta niitä, jotka pelastettiin Nooan arkissa. Vastauksena tähän haasteeseen, jotkut ovat aprikoineet josko olisi mahdollista, että tämä Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvattu tulvakertomus juontaisi juurensa jonkin paikallisen tapahtuman muistosta, kenties Tigris- ja Eufrat-jokien poikkeuksellisen pahasta tulvimisesta. Ottaen huomioon jokseenkin tulkinnanvaraisen merkityksen heprean sanalle eretz – maa(pallo), maa(-alue) – sen sijaan, että maa(pallo) olisi kokonaisuudessaan tulvinut, kenties Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa tarkoitetaankin, että maa(-alue) – tarkoittaen aluetta, jossa Nooa asui – hukkui veden alle (Moos. 1:29). Tai kenties paikallinen tulva mytologisoitiin maailmanlaajuiseksi symboloimaan maan uudistamista tai uudesti luomista sen aiemmasta kokonaisvaltaisesta valtamerestä (1. Moos. 1:2).
Mormonit ovat samalla tavoin painineet näiden kysymysten kanssa ja päätyneet monenlaisiin lopputuloksiin (toiset traditionalistisempiin, toiset maltillisempiin). Apostoli John A. Widtsoe myönsi vuonna 1943, että ilmoituksellisesta näkökulmasta me emme yksinkertaisesti tiedä riittävästi voidaksemme lopullisesti ratkaista tätä kysymystä. ”Se tosiasia säilyy, että tuon tulvan tarkka luonne on tuntematon. Voimme tehdä olettamuksia, pohjaten parhaaseen tietoomme, mutta sen pidemmälle emme pääse.” Hän jatkoi:
”Meidän tulisi muistaa, että kun innoitetut kirjoittajat käsittelevät historiallisia tapahtumia, he välittävät sitä, mitä he ovat nähneet tai mitä heille on kerrottu, paitsi jos menneisyys on todella avattu heille ilmoituksessa. Tulvakertomuksen yksityiskohdat ovat epäilemättä kummunneet kirjoittajan kokemuksista. Rankkasateen aikana, jota voisi taivaiden aukenemiseen verrata, olisi hyvinkin voinut muodostua kahdeksan metrinen tai sitäkin korkeampi tulva. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kirjoittaja teki uskollisen selonteon hänen tiedossaan olleista tosiasioista koskien tätä tulvaa. Muissa paikoin veden korkeus on saattanut olla enemmän tai vähemmän. Tosiasia on, että tuon tulvan yksityiskohdat eivät ole tiedossamme.”
Vaikka lukijat voivat itse vastata näihin kysymyksiin eri tavalla, toivon, että olen voinut tarjota edes jotain huomionarvoista materiaalia, jota tutkia ja joissain kohdin pohtia lukiessamme uudelleen vanhan testamentin kertomusta Nooasta ja rukoillen etsiessämme moninaisia tiedon aarteita, jotka ovat löydettävissä tästä suurenmoisesta pyhästä kirjoituksesta.
Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Stephen O. Smoot ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”5 Answers to Difficult Questions About Noah and the Flood”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
