Olin seitsemänvuotias, kun perheemme liittyi kirkkoon. Muutama kuukausi myöhemmin sain kaksi ensimmäistä kirkon kylkiäslahjaani (jo kolmannella luokalla osasin arvostaa ilmaista kamaa): alkeisyhdistyksessä minulle ojennettiin oma Valitse Oikein-sormukseni, koko sen vihreässä komeudessaan. Pyhäkoulussa sain ensimmäisen Raamattuni.

Tuohon aikaan, kun painokoneet olivat vielä harvinaista herkkua, kirkko ei ollut julkaissut omaa englanninkielistä painostaan Raamatusta, joten seurakunta antoi meille nämä valtavat, suuritekstiset Raamatut, joita pystyimme hädin tuskin kantamaan, saati lukemaan. Taivaansininen Mormonin kirjani näytti säälittävältä sen rinnalla. Mutta rakastin tuota Raamattua ja minulla on se edelleen tallessa (jossakin).

Joitakin saattaa yllättää kuulla, että mormonit antavat lapsilleen Raamatun, sillä meitä usein kritisoidaan joko siitä, ettemme anna Raamatulle riittävää opillista painoarvoa, tai sitten siitä, että olemme korvanneet sen täysin ”Joe Smithin kultaisella Raamatulla” – ilmaus, joka voidaan sanoa oikeaoppisesti ainoastaan hieman väheksyvään äänensävyyn.

Vaikka onkin totta, että mormonit eivät ajattele Raamatun olevan ”virheetön” (emme itse asiassa usko minkään tai kenenkään olevan erehtymätön, paitsi Jumalan ja Gladys Knightin) ja täydennämme sitä muilla pyhillä kirjoituksilla, joku saattaa yllättyä siitä, kuinka tärkeä Raamattu on mormoniteologiassa ja sen uskonharjoittamisessa.

Otamme Raamatun vakavasti

Ensinnäkin, otamme koko Raamatun vakavasti, emme ainoastaan osia sieltä täältä. Paitsi Laulujen laulua, joka lähentelee pikkutuhman runon rajoja. Niin ei aina ole asian laita nykyajan kristinuskossa. Muistan ollessani yläasteella, kuinka joka vuosi Gideonit tulivat koululle ja jakoivat taskukokoisia painoksia pyhistä kirjoituksista. Ne mahtuivat sopivasti taskuun, ottaen huomioon kuinka paljon he olivat jättäneet pois siitä.

Jäljellä oli ainoastaan Uusi testamentti, Psalmit ja Sananlaskut. Kaikki muu, mukaan lukien rietas Laulujen laulu, oli poissa. Vaikka en usko Gideonien tarkoituksella antaneen ymmärtää, että Vanha testamentti on epäolennainen (se sisältyy kyllä heidän hotelliraamattuihinsa ja arvostan heitä suuresti niiden jakamisesta), se vähintäänkin vihjaa, että kaikki erityisen tärkeä löytyy lähinnä Malakian kirjan jälkeen.

Mormonit suhtautuvat Raamattuun hyvin eri tavalla. Me uskomme, että Vanhassa testamentissa esitetyt liitot Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa ovat keskeisen tärkeitä taivaallisen Isän pelastussuunnitelman kannalta ja nuo liitot ovat voimassa tänäkin päivänä.

Me uskomme, että monille Vanhan testamentin profeetoille annettiin evankeliumin täyteys, he kaikki todistivat Kristuksesta ja osa heistä profetoi juurikin meidän ajastamme, mukaan lukien profetiat Mormonin kirjasta.

Joten, joistain eittämättä oudoista jutuista kuten puhuvista aaseista ja Hesekielin neljäkasvoisista kerubeista huolimatta, me otamme Vanhan testamentin vakavasti ja sisällytämme sen läheisesti oppiin ja uskonharjoittamiseemme.

Opetamme Raamatusta

Toisekseen, kirkon kritisoijat saattavat yllättyä saadessaan tietää, että Joseph Smithin lyhyen elämän aikana, hänen saarnansa perustuivat lähestulkoon yksinomaan Raamattuun. Hän opetti harvinaisen vähän Mormonin kirjasta. Joseph oli kasvatettu Raamatulla, hän rakasti Raamattua ja se oli hänen opillisen kehityksensä keskiössä läpi koko hänen elämänsä.

On myös mielenkiintoista, että opiskeluohjelmamme kirkossa on suunniteltu niin, että Raamattu saa ansaitsemansa huomion. Pyhäkoulu- ja seminaariohjelmamme rakentuvat neljän vuoden kiertävästä opiskelusuunnitelmasta, jossa yksi vuosi on omistettu Vanhalle testamentille, toinen Uudelle testamentille, kolmas Mormonin kirjalle ja neljäs Oppi ja liitot -kirjalle ja kirkon historialle. Opetamme Raamatusta uskontoinstituuteissamme ja BYU-yliopiston kampuksilla.

Ajattelemme Raamatun olevan niin tärkeä, että vuonna 1979 kirkko julkaisi oman painoksensa englanninkielisestä Kuningas Jaakon Raamatusta, sisältäen siihen opiskelun apuvälineitä ja alaviitteitä, joita kustantajat ylistivät kautta koko maan. Se vaati suunnatonta panostusta niin ajallisesti kuin rahallisesti, mutta sen tarkoitus oli tehdä Raamatusta käytännöllisempi väline henkilökohtaiseen opiskeluun ja opettamiseen.

Tarvitsemme Raamattua

Emme kuitenkaan palvo Raamattua tai oleta kaiken siinä olevan erehtymätöntä. Mutta kuten sanoin, ajattelemme niin kaikesta. Minua on vuosia häirinnyt pilkku, jonka uskon puuttuvan Alman kirjasta Mormonin kirjassa, vaikkei kukaan muu vaikuta jakavan ahdistustani. Emmekä ole ainoita lähestyessämme varovaisesti muinaisia tekstejä.

Ymmärrykseni mukaan useimmat kristinuskon tutkijat tiedostavat, että sekä tarkoituksenmukaisia että tahattomia virheitä on onnistunut sujahtamaan noihin kirjoihin satojen tai tuhansien vuosien aikana. Monien, ellei useimpien, Raamatun kirjojen kirjoittajat ovat epävarmoja, muokkaajat tuntemattomia ja ajankohdat kyseenalaisia. Mutta Raamattu on silti pullollaan merkityksellistä oppia ja todistaa voimakkaasti Isä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Se on silti Jumalan sana.

Minulle Raamattu oli ensiesittelyni Jumalaan ja Hänen kanssakäymiseensä ihmiskunnan kanssa. Sen opetukset pitävät edelleen majaa uskoni perustassa.  Kristinusko ei voinut selvitä ilman Raamattua ja uskon sen pätevän myös mormonismiin. Vaikka uskommekin Mormonin kirjan sisältävän evankeliumin täyteyden, Herra ei selvästikään tarkoittanut sen toimivan itsenäisesti. Sen sijaan se on yksi todistus Kristuksen jumaluudesta ja Hänen vapahtavasta voimastaan, Raamatun ja myöhemmin saadun ilmoituksen tukipilareina sitä vahvistaen.

Mormonit ehkä kaivoivat kultalevyt mullasta, mutta me tykkäämme Raamatustakin. Emme olisi me ilman sitä.

 

Artikkelin on alun perin kirjottanut Rob Ghio ja se on julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.