Kun menen kirkkoon sunnuntaina, ensimmäisenä vuorossa on sakramenttikokous. Sen sijaan, että hiipisin takariviin hiljaa kuuntelemaan, menen yleensä istumaan tulkin paikalle tai pianon taakse. Joskus istun edessä ja puhun itse sakramenttikokouksessa.
Ei, en ole töissä kirkossa, vaan hoidan omia tehtäviäni, kuten jokaisen seurakunnan jäsen. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa kukaan ei saa palkkaa tehtävästään, eikä kirkolla ole koulutettua papistoa. Kaikki opettajat ja muissa tehtävissä toimivat tekevät kirkon tehtäviään vapaaehtoisesti.
Kun sakramenttikokous on ohi, en huokaise helpotuksesta. Varsinainen tehtäväni on alkeisyhdistyksessä, eli 3–12-vuotiaiden lasten parissa. Alkeisyhdistyksen johtokunnan jäsenenä opetan seurakuntamme lapsia sunnuntaisin ja organisoin alkeisyhdistyksen toimintaa. Pohdimme yhdessä nelihenkisen johtokunnan kanssa esimerkiksi sitä, ketkä seurakuntamme jäsenet voisivat toimia alkeisyhdistyksen luokkien opettajina tai miten voisimme huomioida lasten syntymäpäivät.
Myös viikolla riittää puuhaa kirkolla, sillä kuulun myös nuorten aikuisten toimintoja suunnittelevaan oppilasneuvostoon. Vastuullani yhdessä muiden neuvoston jäsenten kanssa on suunnitella Tampereen nuorille aikuisille viikoittaisia toimintoja ja pitää heistä huolta.
Tehtävät kirkossa auttavat meitä palvelemaan ja vahvistamaan muita seurakunnan jäseniä samalla, kun kehitämme omia kykyjämme. Vastoin kuin monissa muissa organisaatioissa, kirkossa ei valita johtotehtäviin ansioluettelon tai kokemuksen perusteella, vaan Jumala kutsuu meidät palvelemaan.
Eräs tehtävä, joka jokaisella kirkon jäsenellä on, on palvelutyö. Palvelutyö, jota kutsuttiin ennen kotiopetukseksi, organisoidaan siten, että jokaiselle seurakunnan jäsenelle annetaan perheitä tai henkilöitä, joita he palvelevat. Palveleminen voi olla mitä tahansa ystävänä olemisesta muuttoapuun. Palvelutyöjärjestelmä varmistaa, että jokaisella seurakunnassa on joku, jonka puoleen hän voi kääntyä.
Virallisten tehtäviemme lisäksi palvelemme myös epävirallisesti. Haluamme tehdä kaikkemme, jotta seurakunnat tuntuisivat perheiltä ja jokainen voisi tuntea olevansa tervetullut kirkkoon. Yhdessä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa autamme ihmisiä, jotka haluavat oppia lisää evankeliumista. Sukututkimuksen kautta ja temppeleissä teemme työtä, jotta ilman evankeliumia kuolleet sukulaisemme voisivat saada pelastavat toimitukset.
Kirkossa riittää tekemistä, eikä tylsää varmasti tule kenellekään. Tiedän ihmisiä, jotka sanovat, että he haluavat olla hengellisiä, mutta eivät kuulua järjestäytyneeseen uskontoon. Itselleni kuitenkin kirkkoon kuuluminen on ollut mahtava tilaisuus harjoitella muiden auttamista ja palvelemista. Seurakunnastani olen myös monta kertaa itse saanut apua, erityisesti elämäni vaikeimpina hetkinä. Jumala haluaa pitää huolen jokaisesta lapsestaan, ja kaikista parhaiten se onnistuu, kun olemme yhtä
