Kun olin uusi lähetyssaarnaaja Kanarian saarilla, olin äärimmäisen innostunut. Ensimmäisenä päivänä hehkutin jokaiselle vastaantulijalle vaillinaisella espanjan kielen taidollani: “Es mi primer día en Santa Cruz” (tänään on ensimmäinen päiväni Santa Cruzissa).
Sen lisäksi, että hehkutin kaikille olevani uusi, minulla oli aivan erityinen sanoma kerrottavana Santa Cruzissa asuville ihmisille. Kerroin heille, että meillä on kirkossa elävä profeetta, ja että hän puhuu meille tänä viikonloppuna. Kutsuin kaikkia ihmisiä kuuntelemaan profeetan sanoja yhdessä kanssamme.
En tiedä kovin montaa uskontoa, jossa uskotaan, että nykyäänkin maan päällä on Jumalan kutsuma profeetta, joka puhuu meille Jumalan sanaa. Siksi tuntui erityisen hienolta kertoa siitä ihmisille ensimmäisenä viikkonani lähetystyössä.
Matkustimme konferenssia varten saaren pohjoisosaan La Lagunaan. Sinne kaikki saarella asuvat kirkon jäsenet kokoontuivat katsomaan konferenssia yhdessä.
Päivän viimeisen kokouksen katsoimme tähtitaivaan alla, omilta iPadeiltamme, syöden kaapista löytynyttä vaaleaa leipää ja mehua. Suomessa harvoin tarkenee katsoa konferenssia ulkona, joten kokemus jäi mieleen.
Kokoukset olivat espanjaksi, eikä kielitaitoni ollut kovin hyvä. Silti sain kokouksesta paljon irti. Yleensä, kun otan muistiinpanoja konferenssista, kirjoitan ensin puhujan nimen, ja sen alle ranskalaisilla viivoilla muutamia olennaisia kohtia hänen puheestaan. Tällä kertaa tein eri tavalla. Muistiinpanot koostuivat mielessäni olevista kysymyksistä, ja vastauksista niihin.
Ja sain paljon vastauksia mielessäni oleviin kysymyksiin. Sain vastauksia, koska etsin niitä. Etsin niitä puhujien sanoista, sekä ihan vain kuuntelemalla Pyhää Henkeä. En muista kovin hyvin jokaista esittämääni kysymystä, mutta muistan, että lähetystyön alku oli haastavaa, ja tarvitsin todella apua yläkerrasta.
Vielä nykyäänkin teen muistiinpanot kysymys-vastaus-tyyliin. Saatan jakaa päiväkirjan aukeaman esimerkiksi kahdeksaan osaan, ja kirjoittaa jokaiseen ruutuun yhden haasteen tai ongelman, joka minulla on sillä hetkelläni elämässä. Sitten rukoilen, ja keskityn kuuntelemaan. Eikä Taivaan Isä ole koskaan jättänyt minua kylmäksi.
Artikkelin on kirjoittanut Susanna Koivisto.
