Viime viikolla tunsin itseni rakastetuksi. Eräs perhe seurakunnastamme kutsui minut ja siskoni viettämään pikkujoulua heidän kotiinsa sunnuntai-iltana. Söimme perinteisiä suomalaisia jouluruokia, juttelimme ja pelasimme korttia. Mukana oli myös eräs seurakuntaamme hiljattain ulkomailta muuttanut perhe.
Tuo pieni ja yksinkertainen teko merkitsi uskomattoman paljon minulle. Vaikka opiskelen jo kolmatta vuotta, ja olen viimeiset pari kuukautta asunut siskoni kanssa, ei ole helppoa asua poissa kotoa. Siksi tällaiset pienet ystävälliset teot, joita seurakuntalaiset silloin tällöin osoittavat minua kohtaan, merkitsevät paljon.
Jokainen meistä tietää, kuinka paljon uuteen paikkaan tuleminen jännittää. Kenties jokaisella meistä on kokemus siitä, kun kukaan ei tervehdi. Kenties jokainen meistä on kokenut sen, kun lähtee kotiin itkua pidätellen, sillä tunsi olonsa niin yksinäiseksi.
Kirkkoon tuleminen ensimmäistä kertaa voi olla outoa. On niin paljon uusia asioita, joihin ei ole tottunut. Siksi olisikin ehdottoman tärkeää, että osaisimme toivottaa tervetulleiksi ne ihmiset, jotka ovat uusia tai ensimmäistä kertaa. Ettei kukaan vaan joutuisi lähtemään kotiin ajatellen, ettei kukaan huomannut minua.
“Jokainen tekee kaikkensa, jotta tuntisi itse kuuluvansa joukkoon”
Kerran olin kirkon kokouksessa, jossa tunsin itseni todella ulkopuoliseksi. Kerroin tapahtuneen jälkeen ystävälleni, että tänään kukaan ei tullut juttelemaan minulle. Kerroin, kuinka minusta tuntui siltä, ettei kukaan pitänyt minusta, sillä minun oli vaikeaa päästä porukkaan.
Hän antoi minulle vastauksen, jota en ikinä unohda.
“Kyse ei ole siitä, etteivätkö muut pitäisi sinusta. Kyse on siitä, että kaikki keskittyvät niin paljon itseensä. Sosiaalinen tilanne on jokaiselle yhtä jännittävä, ja jokainen tekee kaikkensa, jotta tuntisi ITSE kuuluvansa joukkoon. Samalla he unohtavat varmistaa, tuntevatko muut kuuluvansa joukkoon.”
On ehdottoman tärkeää, että jokainen meistä aidosti ystävystyy muiden ihmisten kanssa kirkossa. Se on vaikeaa jokaiselle meistä, joten miksei tehtäisi siitä hieman helpompaa ympärillämme oleville ihmisille? Tervehtiminen ja hymyileminen vievät aikaamme vain muutaman sekunnin, eivätkä maksa mitään. Silti ne voivat pelastaa toisen ihmisen päivän.
Paras vinkki yksinäisyyteen: ole itse se, joka saa toiset tuntemaan tervetulleiksi. Tällöin et ole koskaan yksin.
