Rukoileminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Viime aikoina olen pyrkinyt rukoilemaan aktiivisemmin ja huomannut monia vastauksia. Olen todella kiitollinen niistä, koska ne ovat vahvistaneet uskoani.
Jokin aika sitten käänsin artikkelin Miksi Jumala ei johdattanut minua? Ja miksi olen enemmän kissani kaltainen kuin luulin. Siinä lainaus apostolilta Richard G. Scott kertoo, että rukouksiimme on kolmenlaisia vastauksia:
- kyllä
- ei
- Myöhemmin: Jumala pidättää vastausta toistaiseksi.
Ystävän sydämenmuutos
Kokemukseni kyllä-vastauksesta liittyy erääseen tuttavaan, jonka puolesta aloin rukoilla. Tunsin rukoillessani, että Jeesus opasti minua siinä mitä minun tulisi sanoa vähän samaan tapaan kuin kuvittelen kohdassa 3 Nefi 19:24 käyneen apostolien kanssa. Pyhä Henki antoi minulle ajatuksia, jotka vaikuttivat tärkeiltä tämän ihmisen kohdalla.
Rukoilin, että hän voisi huomata evankeliumin tuomat siunaukset elämässään ja saada halun elää niin, että voisi olla siunauksena toisille. En ole varma kauanko rukoukseni hänen puolestaan jatkuivat, mutta jonkin aikaa rukoilin lähes päivittäin hänen puolestaan. Tunsin valtavan syvästi, että rukoileminen hänen puolestaan oli tärkeää.
Jossain vaiheessa hän kertoi eräässä viestissä kokeneensa juuri niistä asioita, joiden puolesta olin rukoillut. Hänen käytöksensä oli muuttunut ja hän vaikutti onnellisemmalta. Erityisesti toisille siunauksena oleminen näytti tuoneen hänelle suurta iloa. Uskon, että minua ohjattiin rukoilemaan hänen puolestaan ja olen kiitollinen siitä, että Taivaallinen Isä kuuli rukoukseni ja sain olla mukana tässä asiassa.
Moosian kirjassa puhutaan papeista ja kansasta, jotka rukoilivat yhdessä erään nuorukaisen puolesta ja kokivat sen seurauksena ihmeen.
Olen joskus miettinyt, miltä näistä ihmisistä tuntui. Heidän profeettansa pyysi heitä rukoilemaan. Ehkä joukossa oli joku sellainen kuin minä usein koen olevani, joka ei muistanut rukoilla tai ajatellut, että juuri hänen rukouksensa olivat merkityksellisiä. Tai joka jätti jostain muusta syystä vastaamatta pyyntöön. Eikä ihmettä pidätetty siksi, ettei hän rukoillut. Mutta niille, jotka osallistuivat rukouksiin se oli todennäköisesti suurena uskon vahvistuksena ja siunauksena.
Minulle on suurena siunauksena, kun saan rukoilla toisten puolesta. Vaikkeivät heidän elämänsä ihmeet ja siunaukset olisikaan siitä kiinni.
Tulevaisuuden suunnitelmia
Mietin kauan, onko rukoukseeni koskaan vastattu “ei”. Joskus olen saanut hyvin selkeitä kieltoja Pyhän Hengen kautta, mutta ne eivät ehkä ole tulleet varsinaisesti vastauksena rukoukseen. Kun ajattelin asiaa, mieleeni tulee kohta Opissa ja Liitoissa, jossa sanotaan:
Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät, niin että unohdat sen, mikä on väärin.
Uskoisin, että ei-vastaukset ovat omalla kohdallani usein olleet tämän kuvauksen mukaisia. Mieleni on ikään kuin hämärtynyt asian osalta ja ”väärä ratkaisu” on jäänyt tavallaan luonnollisesti pois.
Erään kerran olin yleiskonferenssia varten valmistellut kysymyksiä, joihin toivoin vastauksia Taivaalliselta Isältä. Yksi niistä käsitteli työntekoa ja päivätyön aloittamista. Olin tuntenut asiasta jonkinlaista ahdistusta ja erittäin paljon epävarmuutta.
Puhutuista sanoista en löytänyt kuitenkaan minkäänlaisia ohjeita. En tuntenut myöskään mielessäni erityisiä vaikutelmia vastauksena tähän kysymykseen. Sen sijaan viikonlopun ja kokouksiin osallistumisen jäljiltä kysymys oli vain jäänyt pois mielestäni. Se vaikutti epäolennaiselta ja mieleni oli saanut rauhan.
Jaakon päätös
Joskus vastaukset kysymyksiimme vaativat aikaa ja henkilökohtaista tutkimista. Joskus meidän on lopulta vain otettava uskon askelia ennen kuin saamme varsinaisen vastauksen.
Kutsutaan ystävääni vaikkapa Jaakoksi. Haluan jakaa hänen kokemuksensa omasta näkökulmastani siksi, että se mielestäni on loistava esimerkki siitä, kuinka Jumala pidätti vastausta jonkin aikaa.
Olin lähetystyössä ja eräänä päivänä koputimme toverini kanssa Jaakon ovelle. Tunsin heti, että olimme löytäneet ihmisen, jonka luo Taivaallinen Isä meidät lähetti. Jaakko oli hyvin skeptinen uskonnon suhteen, mutta jokin sai hänet keskustelemaan kanssamme.
Hyvin nopeasti Jaakko asetti tavoitteen mennä kasteelle tiettynä päivänä jos saisi vahvistuksen henkilökohtaisesti siitä, että opettamamme asiat olivat totta. Vähitellen viikkojen kuluessa opetimme hänelle enemmän Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja vastasimme moniin kysymyksiin. Kasteelle sovittu ajankohta läheni, mutta vahvistusta ei kuulunut.
Mietin odottiko Taivaallinen Isä, että Jaakko ottaisi uskon askelen ja menisi kasteelle saaden vastauksen vasta sen jälkeen. Hän jatkoi pyhien kirjoitusten lukemista ja oli valmis toimimaan kaikessa Kristuksen opetusten mukaisesti.
Oma uskoni alkoi jo hiipua. Vanhin Bednar opetti, että usein vahvistus totuudesta tulee niin hienovaraisesti, ettemme voi tarkalleen sanoa koska olemme vastauksen saaneet. Epäilin tulisiko Jaakon odottamaa erityistä vastausta koskaan.
Sitten tapasimme hänet jälleen ja hän kertoi saaneensa vastauksensa, se oli tapahtunut unessa. Totta puhuen uni ei minusta kuulostanut kovinkaan erityiseltä, mutta muutos edessäni seisovassa henkilössä oli todellakin juuri sitä. Hän oli löytänyt varmuuden.
Tiedän, että Taivaallinen Isä vastaa rukouksiimme. Englanninkielisessä Raamatun sanakirjassa rukouksesta puhutaan työn muotona. Se on konkreettinen keino työskennellä esimerkiksi positiivisen muutoksen hyväksi itsessämme tai ympäristössämme. Se voi olla myös keino olla apuna tilanteissa, jossa ongelmat ovat meille liian suuria ratkaistaviksi.
Jos etsit vastauksia rukouksiin: älä luovuta! Taivaallinen Isä kuulee rukouksemme, vaikka joutuisimmekin joskus odottamaan vastausta Hänen aikataulunsa mukaan.
Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.
