Luulen, että ensimmäinen lapsena oppimani laulu oli “Oon lapsi Jumalan.” En muista milloin lauloin tätä kuuluisaa lasten laulua ensimmäisen kerran, mutta muistan laulaneeni sitä siitä lähtien. Lapsena ymmärsin mitä sanat tarkoittivat, mutta en tiennyt mitä laulun oli tarkoitus meille kertoa. Kyllä, olen Jumalan lapsi. Mitä sitten?

Kuljetaan ajassa muutama vuosi eteenpäin. Isäni lempeä muistutus silloin antoi paljon merkitystä tuolle laululle, jota olin rakastanut jo pienenä lapsena. Olin silloin 18-vuotias; olin melko määrätietoinen ja itsenäinen (tai ajattelin olevani) tyttö. Muutamat ystäväni kutsuivat minut lukion luokkakokoukseen ja sanoivat, että minun tulisi osallistua, koska olin ollut oppilaskunnan puheenjohtaja viimeisenä lukiovuotena. Tiesin luokkakokouksen alkavan myöhään ja päättyvän vielä myöhemmin. Pyysin kuitenkin isältäni lupaa osallistua.

Kuultuaan perusteluni siitä, miksi minun pitäisi osallistua juhliin ja mietittyään niitä perusteellisesti, viisas isäni kysyi minulta: “Oletko varma että siellä on turvallista?” Todennäköisestii pyörittelin silmiäni sanoessani: “Isä, olen 18-vuotias. Olen siellä ystävieni kanssa.” Hän antoi minun lopulta mennä sillä ehdolla, että olisin kotona klo 23.00 mennessä. Mutta ennen kuin astuin ulos ovesta isäni huusi perääni nämä sanat, joita en koskaan unohda: “Giulia, muista kuka olet!”

Ja voi kuinka tarvitsinkaan niitä sanoja. Juhlat olivat hämärässä paikassa, juomia tarjoiltiin, muutamat ystäväni tarjosivat minulle drinkkejä. Jo ennen yhtätoista olin valmis lähtemään kotiin. Isäni yksinkertainen muistutus kertoi minulle, että minun ei pitäisi viipyä pitkään tuossa paikassa.

Tuosta kokemuksestani on jo useita vuosia, mutta isäni muistutuksella, kolmella yksinkertaisella sanalla todellisesta henkilöllisyydestäni oli merkitystä. Olen kiitollinen maallisesta isästäni, joka on tarpeeksi herkkä sanoakseen oikeat sanat. Ajatukseni kääntyvät seuraavaksi rakastavaan taivaalliseen Isään, joka varmasti sanoi meille nuo samat sanat lähtiessämme matkallemme tänne maan päälle. “Poikani, tyttäreni, muistakaa keitä olette.”

Kyllä, olemme Jumalan lapsia. Mutta mitä se todella merkitsee?

Hän tuntee meidät. Hän tietää menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme.

 Kohdassa Jeremia 1:5 sanotaan: ”Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin…” Taivaallinen Isämme tietää tarkalleen keitä me olemme. Hän tietää heikkoutemme, vahvuutemme, pelkomme, unelmamme, kaipuumme, kaiken. Hän tietää myös menneisyydestämme, nykyisestä tilanteestamme ja tulevaisuuden tapahtumista, jotka paljastuvat meille vasta myöhemmin. Koska olemme Hänen lapsiaan, Hänellä on suunnitelma kaikkia meitä varten.

Meitä rakastetaan.

Löysin mielenkiintoisen lainauksen selaillessani Pinterest-sivustoa. Siinä sanotaan: “Et voi olla rakastamatta ihmistä, jonka tarinan todella tiedät.” Ajattelin heti taivaallista Isää. Kuten mainitsin jo aikaisemmin, Hän tietää meistä kaiken. Hän tietää, mitä olemme kokeneet  ja mitä eteemme tulee tämän elämän aikana. Olen varma, että Hän tuntee myötätuntoa meitä kohtaan joka ikinen päivä. Hänen armon käsivartensa ovat varmasti ojennettuina meitä kohti, koska Hän on ainoa, joka todella ymmärtää taydellisesti ja henkilökohtaisesti mitä eteemme tulee tässä elämässä.

Meitä koetellaan.

Kun olin vielä opiskelija ajattelin, että koska olen Jumalan lapsi, asiat ovat helpompia minulle, etenkin jos pidän Herran käskyt. Huomasin olevani väärässä. Olin se epätoivoinen kirjanpidon opiskelija yksikössämme. Ihmiset luokallamme pitivät minua luokan uskonnollisimpana henkilönä, mutta miksi minä jouduin kärsimään ja miksi luokkatoverini, jotka eivät ollet yhtä uskonnollisia kuin minä, menestyivät?

Tieto siitä että olet Jumalan lapsi ei takaa sitä, että asiat menevät aina hyvin. Tosiasiassa sinua koetellaan. Muistan presidentti Dieter F. Uhctdorfin kokemuksen ajalta, kun hän vielä oli opiskelija. Hän ihmetteli kuten minä, miksi hän oli ryhmänsä “raihnaisin”, vaikka hän eli viisauden sanan mukaan. Myöhemmin hän ymmärsi: “Lopulta opin, että Jumalan lupaukset eivät aina täyty niin nopeasti tai sillä tavoin kuin haluaisimme; ne täyttyvät Hänen aikanaan ja Hänen tavoillaan.”

Jumalan lapsina meitä ei vapauteta koettelemuksista ja haasteista. Herra tietää, että me kasvamme kun meitä koetellaan. Mutta jos muistamme olevamme Jumalan lapsia, jokainen koetus on muistutus siitä, että Herra haluaa meidän tulevan paremmiksi.

Meitä lohdutetaan.

Kuten tuntemamme rakastavat isät, rakas taivaallinen Isämme antaa rakkauttaan ja lohtuaan erityisesti suurten surujen kohdatessa. Kyllä, aina kun meillä on vaikeaa, meistä saattaa tuntua, että elämä ei ole ihan reilua. Mutta jos muistamme, että olemme Herran poikia ja tyttäriä, voimme luottaa siihen, että Hän ei jätä meitä ilman lohtua. Rakastan Uuden Testamentin jaetta, jossa sanotaan: “Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Matt. 7:11). Hänen rakkautensa meitä kohtaan on ääretön. Hän lohduttaa meitä.

Me päätämme rakastaa Häntä.

Nykyään monet ihmiset ajattelevat, että koska Herra rakastaa meitä niin paljon, voimme olla tottelemattomia Hänen käskyilleen, eikä se haittaa. Hänhän rakastaa meitä, eikö niin? Valitettavasti se ei ole totta. Päätöksessämme rakastaa Häntä Hänen käskyjensä pitäminen on olennaista. Kun Kristus oli maan päällä, Hän sanoi opetuslapsilleen: “Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni” Joh. 14:15). Kuten maallisille vanhemmillemme, myös taivaalliselle Isällemme on varmasti sydäntäsärkevää nähdä meidän olevan tottelemattomia ja unohtavan Hänen antamansa käskyt. Yksi parhaista tavoista osoittaa rakkautta Häntä kohtaan on totella Häntä. Jos Herra rakastaa meitä niin paljon, eikö ole vain oikeudenmukaista rakastaa myös Häntä?

Olen kiitollinen tiedosta, että olen Jumalan lapsi. Olen kiitollinen Evankeliumista, joka auttaa minua ymmärtämään todellisen identiteettini. Elämä maan päällä ei todellakaan ole helppoa ja joskus se voi olla täynnä koetuksia ja haasteita, mutta niin kauan kuin muistamme keitä olemme, meillä on voimaa kulkea eteenpäin. Tiedän tämän olevan totta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Giulia ja se on julkaistu faith.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

Mitä sinulle merkitsee tieto siitä, että olet Jumalan lapsi? Miten se on auttanut elämässäsi?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Olen Jumalan lapsi, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Sanomattakin selvää, että olin pettynyt. Odotuslistalla? Miksi olen odotuslistalla? Täytin kaikki vaatimukset, lähetin parhaan mahdollisen portfolion, käytin tunteja vastaten kysymyksiin, jotta saisin paikan ja rukoilin kiihkeästi, että minut hyväksyttäisiin. Mitä tein joutuakseni odotuslistalle?

Kaiken turhautumiseni keskellä ajatus tuli mieleeni. Aivan kuin minut olisi siirretty takaisin aikaan, jolloin pidin ensimmäisen perheillan oppiaiheeni. “Herra vastaa rukouksiimme kolmella tavalla,” 10-vuotias Giulia sanoi, “Kyllä, ei ja odota vähän aikaa.”

Taas tuo sana — odota. Olisin mieluusti ottanut vastaan kielteisen vastauksen, mutta odottaminen oli toinen juttu.

Kuulostaako tutulta? Oletko laillani tuntenut joskus, että olet myös Herran siunausten odotuslistalla? Onko sinulla myös tavoite – kuten koulun päättötodistuksen saaminen, iankaikkisen puolison löytäminen, mahtavan työpaikan saaminen, rauhan löytäminen – joka tuntuu hyvin vaikeasti saavutettavalta, vaikka olet tehnyt paljon työtä sen eteen?

Odottaminen on olennainen osa pelastussuunnitelmaa. Se ei ole helppoa, mutta auttaa kehittymään kärsivällisyydessä ja uskossa. Herra pyytää meitä odottamaan. Hän pyysi minua odottamaan tuona päivänä, kun olin odotuslistalla. Sen jälkeen aloin ajatella niitä monia kertoja, jolloin Herra oli pyytänyt minua odottamaan, ja mitä olin oppinut niistä. Kerron teille seuraavaksi neljä tärkeää asiaa, jotka pystyin oppimaan vain odottamalla Herran aikataulun toteutumista.

Odottaminen auttaa minua ymmärtämään paremmin Hänen tahtonsa 

Kun meiltä pidätetään jotakin siunausta on helppo kysyä: “Isä miksi minä?” Saatat olla nuori nainen, joka odottaa iankaikkista puolisoa kärsivällisesti; nuori isä, joka etsii työpaikkaa, jotta voi elättää perheensä; tai uusi kirkon jäsen, joka odottaa ilmoitusta saadakseen vahvistusta todistukselleen. Siunausten odottaminen voi saada aikaan epäilyksiä ja kyyneleitä, mutta näiden haasteiden kautta ymmärrämme, että jos olemme uskollisia, alamme nähdä Herran tahdon avautuvan meille. Emme välttämättä ymmärrä kaikkea heti, mutta odottaminen auttaa meitä luottamaan enemmän Herran tahtoon.

Herran aikataulun odottaminen auttaa meitä kehittämään Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia

Pyhissä kirjoituksissa odottaminen tarkoittaa toivomista ja luottamista. Kun odotamme toivoen, elämme kirkon laulun “Käyn minne vain tahdot sä” mukaan:

“Näin haltuhus uskon kaikkeni, Kun tiedän: mua rakastat ain, … Ja teen mitä tahdon sä vain.”

Herran aikataulun ymmärtäminen ja siihen luottaminen voi auttaa meitä kehittämään tärkeitä Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, kuten nöyryys, toivo ja kiitollisuus Herraa kohtaan.

Siunausten odottaminen Herran aikataulun mukaan antaa meille mahdollisuuksia palvella ja kehittyä

Jos ajattelemme odottamista kielteisessä valossa, tunnemme masennusta vaikeina hetkinä. Mutta jos haluamme kasvattaa uskoa siihen, että odottaminen on Herran siunaus, meidän täytyy oppia käyttämään odotusaika hyväksemme. Kun Herra pyysi minua odottamaan, huomasin, että Hän antoi minulle enemmän aikaa valmistautua ja kehittyä, jotta voin pätevöityä muihin mentori-ohjelmiin.

Toinen siunaus on kyky palvella muita, joilla on odottamisen haasteita. Koska ymmärrämme heidän kokemuksensa ja meillä on jo uskoa siihen, että Herran aikataulun odottaminen voi tuoda siunauksia, meille annetaan kyky auttaa ja palvella heitä.

Tästä artikkelista voit lukea lisää siitä, miksi vaikeudet ovat osa elämäämme

Herran aikataulun odottaminen voi tuoda meille onnea

Odottaminen voi kieltämättä koetella uskoa. Se koetteli minun uskoani useiden viikkojen ajan. Lauloin jatkuvasti “Kirkkahin tähti, aamutähtönen” -laulua sydämessäni. “Tien mielin nähdä itse raivatun. Nyt johda mua.” Halusin niin kovasti mukaan tuohon mentori-ohjelmaan, mutta suurella todennäköisyydellä en pääsisi siihen.

Pidin silti kiinni uskostani ja todistuksestani siihen, että Herra tiesi, mitä siunauksia Hän antaisi minulle. Kun olin parannellut hakemustani ja valmistautunut muuten kolmen viikon ajan, tarjous tuli. Paikallinen mentori oli halukas ottamaan minut mukaan luokkaansa. Tämä koulutus maksaa vähemmän kuin edellinen eikä minun tarvitse olla niin paljon poissa taapero-ikäisen lapseni luota. Tuon puhelun seurauksena todistukseni vahvistui. “Mutta katso, kaikki on tapahtunut hänen viisautensa mukaan, joka tietää kaiken” (2. Ne. 2:24).

Herra otti pois siunauksen, jonka minä halusin ja antoi minun odottaa hetken parempaa siunausta – siunausta, jonka tarvitsin.

Kun odotamme Herran aikataulun toteutumista, muistakaamme, että Herralla on suunnitelmia meidän menestystämme varten (Jer. 29:11). Hän voi ottaa meiltä siunauksen pois nyt, mutta omana aikanaan Hän korvaa sen toisella siunauksella, joka tuo meille enemmän onnea.

Jos odotat tällä hetkellä jotakin siunausta, muista Vanhin Jeffrey R. Hollandin lohduttavat sanat:

“Jotkut sinaukset tulevat nopeasti, jotkut myöhään ja jotkut vasta taivaassa. Mutta niille, jotka elävät Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan, ne tulevat.”Emme välttämättä tiedä milloin ja miten Herran antaa meille siunauksia, mutta muistakaa aina, että rukouksemme eivät kaiu kuuroille korville. Kuten Herra ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan, Hänen siunauksensa ovat iankaikkisia, ei väliaikaisia. Jatkakaamme Hänen aikataulunsa odottamista,älkäämme koskaan luovuttako niiden siunausten suhteen, joita Hänellä on varastossa meitä varten tässä elämässä sekä tulevassa.”

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Giulia ja se on julkaistu faith.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

Millaisia kokemuksia sinulla on Herran aikataulun odottamisesta? Millaisia siunauksia olet saanut kun olet odottanut kärsivällisesti?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Herra pyysi minua odottamaan. Tämän opin. appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Onhan se jollain tavalla järjen vastaista, että Jumalan kaltaiseksi tullaksemme meidän täytyy jättää Hänet jonnekin kosmokseen ja tulla tietämättömiksi lapsiksi. Täysin riippuvaiseksi muista rajoittuneista ihmisisistä. Mutta kuinka kiehtovaa se onkaan! Tietääksemme sen, mitä Jumala tietää, meidän täytyy kokea kuolevaisuus omakohtaisesti oman ruumiimme ja rajoitetun elämämme pikkiriikkisen linssin kautta. Ilman selvää muistoa iankaikkisesta menneisyydestämme.

Tosiasia on se, että voidaksemme kehittyä hengellisesti, meidän täytyi unohtaa kaikki kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa tietämämme asiat. Ja sukeltaa tarkoituksella ja tietoisesti tietämättömyyden musertavaan syleilyyn.

Sen sijaan, että näemme tämän varmuuden puutteen epäonnistumisen merkkinä, uskomme tämän olevan tärkeässä yhteydessä vapaan tahtomme käyttämiseen. Tässä maailmassa “kaikille annetaan riittävästi rakennusaineita, joista muovata joko uskottavaan vakaumukseen tai vähättelevään torjumiseen perustuva elämä,” sanovat Terry ja Fiona Givens kirjassaan The God Who Weeps: How Mormonism Makes Sense of Life (Salt Lake City: Ensign Peak, 2012, 5). He sanovat myös, että ratkaisevaa on se, että jokainen ihminen “on vapaa valitsemaan luottamuksen tai epäilyksen, uskon tai epäuskon.”

Kuvitelkaamme vertailun vuoksi, että Jumala olisi tehnyt täysin selväksi tahtonsa ihmiskunnan suhteen — halusi se sitä tai ei. Se todella muuttaisi asioita, eikä hyvällä tavalla.

Yllättäen juuri selkeyden puute, hämmennys ja tietämisen hidas prosessi (jatkuvasti muuttuvista tietämättömyyden vaiheista) saa aikaan sen, että kasvamme ja opimme. Ja vapautemme päättää omasta elämästämme säilyy!

Tilan antaminen tietämättömyydelle

Jos evankeliumin suunnitelma ei natise liitoksistaan tietämättömyyden tasojen takia, ehkä meidänkään ei pitäisi. Sen sijaan, että “taistelisimme” näitä hetkiä vastaan, niistä voi ehkä tulla alustoja, jotka laukaisevat meidät kohti uusia kysymyksiä ja oppimista Jumalamme edessä.

Suuri osa kärsimyksistämme saattaisi lieventyä, jos loisimme ymmärtäväisemmän tilan kysyä vilpittömiä kysymyksiä itseksemme ja suuremmissa yksiköissä (perhe, seurakunta ja vaarna). Yksin ja yhdessä voimme “olla pelkäämättä”, kun eteemme tulee ratkaisemattomia kysymyksiä. Voimme vain hengittää syvään. Rentoutua. Ja olla uteliaita.

Mutta tuon tilan luominen ei ole helppoa kun haluamme selvittää kaiken, eikö niin? Haluammeko todella odottaa — jos selkeys sitä vaatii? Kuten muinainen kiinalainen filosofi Lau Tzu kirjoitti: “Onko sinulla kärsivällisyyttä odottaa, että muta laskeutuu ja vesi on kirkasta? Voitko olla liikkumatta, kunnes oikea toimintamalli ilmaantuu itsekseen?”

Vaikka tuntuukin vaikealta, kun ei tunnu saavan mitään takaisin rukouksessa Jumalalle, kirjailija Adam Miller pitää sitä käänteentekevänä hetkenä: “Kun näin tapahtuu, sinun täytyy valita. Sinun täytyy päättää nousetko ylös ja lähdet huoneesta vai jatkatko hiljaisuudessa.” Jos valitset jälkimmäisen, “voit huomata, että Jumalan hiljaisuus ei ole niinkään nuhtelu vaan kutsu. Taivaat eivät ole tyhjät, ne ovat hiljaiset. Sen sijaan että Jumala käännyttäisi sinut pois, Hän saattaa kutsua sinua jakamaan hiljaisuuden kanssaan. Sovitus näyttää osittain juuri tältä: istumiselta hiljaisuudessa Jumalan kanssa.”

Selkeyden puute antaa mahdollisuuden osoittaa uskoa

Eräs uusi äiti, joka alkoi tuntea syvää huolta moniavioisuuden historiaan liittyvistä asioista, kertoi huolistaan miehelleen. Sen sijaan että olisivat yrittäneet selvittää asiaa ja päästä siitä eroon sillä tavoin, he päättivät antaa asialle tilaa ja olla kärsivällisiä. He päättivät pitää kysymyksiä pyhässä tilassa. Ja odottaa lisää valoa ja tietoa tulevaksi, samalla kun he jatkoivat profeettojen sanojen tutkimista ja seurasivat Herraa niin hyvin kuin osasivat. Kun rauha ja ymmärrys vihdoin tuli, heillä oli yhä joitakin kysymyksiä. Mutta kysymykset olivat täyttyneet suuremmalla määrällä varmuutta, kärsivällisyyttä ja tunteella Jumalan rakkaudesta.

Eräs nuori mies, joka yritti saada selvyyttä seksuaalisuudestaan ja identiteetistään kohdatessaan viehtymyksen tunteita muita miehiä kohtaan, ihmetteli, miksi Jumala antaisi hänen kokea jotakin niin “luonnolliselta tuntuvaa”, vaikka nuo tunteet näyttivät olevan törmäyskurssilla kirkon opettaman perheihanteen kanssa.  Vaikka olikin vaikea luottaa edelleen kirkon johtajien opetuksiin, kun kulttuuriset ihanteet ja ajatukset olivat usein niin voimakkaasti kriittisiä niitä vastaan, hän löysi lohdutusta Vanhin D. Todd Christofferssonin sanoista:

“Se, että julistamme avioliittoon ja perheeseen kuuluvia perustotuuksia, ei tarkoita, että jättäisimme huomiotta tai väheksyisimme niiden uhrauksia ja menestystä, joiden elämässä tämä ihanne ei ole tällä hetkellä todellisuutta. Siitä huolimatta jokaisella on lahjoja… jokainen voi antaa panoksensa jumalallisen suunnitelman toteutumiseen kussakin sukupolvessa… Paljon siitä, mikä on hyvää, paljon siitä, mikä on olennaista – toisinaan jopa kaikki, mikä on toistaiseksi välttämätöntä – voidaan saavuttaa olosuhteissa, jotka eivät ole ihanteelliset.”

Tämä nuori mies päätti luottaa siihen, että Jumala auttaisi häntä ymmärtämään asian ajallaan. Hän päätti uskoa, että kaikki elämän kokemukset ovat merkityksellisiä ja niillä on voima tuoda meidät lähemmäksi Jumalaa. Siihen asti hän keskittyisi elämään päivän kerrallaan, pitäen huolta merkityksellisistä ihmissuhteista ja suhteesta Vapahtajaan ja palvellen valtakunnassa parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka uskon koetuksia ei täysin pystyttäisi “korjaamaan”, ne voidaan pitää tietoisuuden ja kärsivällisyyden tilassa. Epäilemättä sen ylläpitäminen joskus todella pitkänkin aikaa vaatii kypsyyttä ja voimaa. Mutta sen sijaan, että kantaisimme kysymyksiä kuin joitain likaisia salaisuuksia, jotka meidän täytyy piilottaa muilta, voimme luottaa siihen, että tämä on osa prosessia meidän kaikkien kohdalla.

Tällä tavoin voimme kokeilla sellaisen tilan luomista, jossa selkeyden puute voi elää luonnollisesti rinnakkain vakaumuksen ja halun kanssa. Ehkä juuri jomman kumman puolen korostaminen saa meidät jumiin.

Epävarmuuden ylistäminen

Jotkut ovat vieneet “tilan tekemisen” tietämättömyydelle monta askelta pitemälle siihen pisteeseen, että epävarmuuden omaksuminen on jonkinlainen perimmäinen tavoite. Tässä tapauksessa voi olla houkuttelevaan ylistää paradoksaalista hämmennystä ja epävarmuutta jotenkin valaistuneempana. Epäilyksestä puhutaan jonkinlaisena korkeampana tietoisuuden tasona. Tämän ajatusmallin mukaan varmuus voidaan nähdä epäterveenä tai jopa tyhmänä: “Älä ole liian varma.” Jotkut ovat jopa alkaneet pitämään vakaumusta synnynnäisenä paheena (eli “varmuuden syntinä”).

Myöhempien aikojen pyhiin lukeutuva mindfulness-opettaja Thomas McConkie on sanonut: “Tietämättömyyttä voidaan arvostaa postmodernissa kulttuurissa siihen pisteeseen asti, että mikä tahansa tietämisen muoto leimataan lapselliseksi” — tähdentäen, että “epävarmuuteen takertuminen on omanlaisensa varmuuden muoto.” Jopa ne, jotka väittävät “että kukaan ei voi varmasti tietää mitään,” tekevät niin usein suurella vakaumuksella.

Suurempi määrä nöyryyttä voisi olla toimiva keino monessa tilanteessa meidän kaikkien kohdalla, mukaan lukien ne, jotka tuntevat varmuutta tiedostaan. Mutta ehkä me kaikki voimme myöntää, että totuuden erottaminen ei ole aina niin helppoa.

Miten sinä käsittelet evankeliumiin liittyviä epävarmuuden tunteitasi ja kysymyksiäsi?

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “Why a lack of clarity can actually be a good thing and bring you closer to God”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Miksi selkeyden puute voi olla hyvä asia ja miten se voi tuoda sinut lähemmäksi Jumalaa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ehkä sinulle on joskus tullut ajatus, että nyt pitäisi soittaa isoäidille, mutta et oikein ymmärrä, miksi. Tai ehkä sinusta on tuntunut siltä, että sinun tulisi sanoa jotakin kävelytiellä sinua vastaan kävelevälle henkilölle. Ihmettelet kuitenkin tuota tunnetta, koska vastaantuleva henkilö on tuntematon. 

Jos olet tuntenut näin, ymmärrän, miltä sinusta tuntuu! 

Monet tällaisista tunteista koin lähetystyöni aikana Kanadassa. Se oli aikaa elämässäni, jolloin tunsin ehdottomasti olevani lähellä taivaita, ja ajatukseni olivat usein oikealla taajuudella Pyhää Henkeä kuullakseni. Tässä artikkelissa jakamani asiat ovat oivalluksia, jotka ovat syventäneet uskoani ja ymmärrystäni jumaluudesta. 

Opetellessani tunnistamaan, miten Pyhä Henki puhuu minulle, minua on auttanut kuulla muiden ihmisten kokemuksia Pyhän Hengen kuulemisesta. Mikäli sinä etsit myös Pyhän Hengen ääntä elämässäsi, ehkä sinuakin voi auttaa muiden ihmisten kokemusten kuuleminen. Minkälaisia hengellisiä kokemuksia sinulla on ollut elämässäsi ja miltä ne ovat tuntuneet? 

Tässä artikkelissa lisätietoa siitä, kuinka voimme kuulla tai tuntea Pyhää Henkeä elämässämme.

Minun on toimittava niiden tuntemusten mukaan, joita minulle annetaan 

Mieleeni on erityisesti painunut tilanne lähetystyöni alkupuolelta, kun olimme toverini kanssa ajamassa tunnin ajomatkaa pienestä kaupungista toiseen. Matkalla ajoimme vanhan puutalon ohi, joka oli koristeltu jouluvaloin. Minulle tuli yllättävän voimakas tunne, että meidän tulisi pysähtyä ja mennä tapaamaan tuon talon asukkaita. 

Lähetyssaarnaajalle tämä olisi tuiki tavallista: me juttelimme entuudestaan tuntemattomille päivittäin. Nyt järkeilin kuitenkin, että olimme autossa matkalla toiseen paikkaan, eikä meillä olisi aikaa pysähtyä minun hassujen ajatusteni vuoksi. En koskaan maininnut tunteestani toverilleni. 

Tämä hetki on jäänyt vaivaamaan minua. Myöhemmin olen oppinut, että Pyhä Henki puhuu minulle usein samoin kuin Hän teki tässä tilanteessa. Minulle saattaa yhtäkkiä nousta mieleen jokin asia, joka pitäisi tehdä heti. Usein tunnetta seuraa sykkeen nouseminen ja yllättävä jännitys. 

Olen myös oppinut, että toimiessani tällaisen yhtäkkisen tunteen mukaan olen jälkeenpäin aina tyytyväinen, että tein sen. Jos taas en toimi tuon tunteen mukaan, se jää poikkeuksetta vaivaamaan minua. 

Kerran tunsin tuon saman tunteen kehottavan minua kääntymään ympäri ja juttelemaan kanadalaisessa kauppakeskuksessa nuorelle miehelle, jonka oli juuri kävellyt ohitseni. Epävarmana siitä, mitä sanoisin, päätin toimia tunteen mukaan. Käännyin ympäri ja kävelin miehen luokse. Selitin hänelle minusta tuntuneen siltä, että minun pitäisi tulla sanomaan hei, mutta en tiennyt miksi. Samalla annoin hänelle korttini. Kerroin, että hän voisi ottaa yhteyttä, mikäli tahtoisi hengellistä opastusta lähetyssaarnaajilta.

Yllätyksekseni tämä nuori mies liikuttui kyyneliin asti ja kertoi, että hän oli juuri kokenut jotain vaikeaa elämässään ja että tämä pieni ystävällinen ele oli juuri se, mitä hän tarvitsi. Juttelimme hetken, mutta en nähnyt häntä koskaan sen jälkeen. Tiesin kuitenkin, että olin tehnyt tuossa hetkessä oikein noudattaessani Pyhän Hengen kehotusta avata suuni ja jutella tälle miehelle.  

Kun toimin näiden Pyhän Hengen viestimien tunteiden mukaan, toimin instrumenttina Jumalan käsissä ja saan odottamattomia tilaisuuksia auttaa ympärillä olevia ihmisiä ja läheisiäni. Noudattaessani tämän sykettä nostavattavan tunteen kehotuksia Taivaan Isä lähettää ympärilleni enemmän ihmisiä, joita voin auttaa. Sen sijaan kun en ole uskaltanut tehdä sitä, mitä Pyhä Henki minulta pyytää, nuo pyynnöt harvenevat. 

Ajattelen, että Taivaan Isä antaa meille enemmän ohjausta, jos todistamme olevamme sen arvoisia ja jos teemme, kuten hän neuvoo. Sillä tavalla osoitamme olevamme Hänen luottamuksensa arvoisia. 

Olen oppinut, että voin vahvistaa Pyhän Hengen tuntemista vain toimimalla ajatusteni mukaan, jotka tulkitsen Pyhän Hengen kehotuksiksi. Mitä enemmän olen tätä tehnyt, sitä varmempi olen ollut siitä, että kyseessä todella on Pyhä Henki eikä vain omat ajatukseni. 

Sydämen kääntäminen kohti Kristusta on enemmän kuin vain todistus Hänestä

Ollessani Provossa lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa ennen varsinaisen lähetystyöni aloittamista sain tilaisuuden kuunnella Vanhin Bednarin puheen, jonka hän oli pitänyt tuossa samassa paikassa joitakin vuosia sitten. Puheessaan hän sanoi jotain, joka vangitsi minut kuuntelemaan koko puheen tarkemmin kuin olen varmaan mitään kuunnellut koskaan sitä ennen. 

Bednar kertoi, ettei riitä, että meillä on todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Todistus on jotain, jonka saamme tuntiessamme Pyhää Henkeä ja kokiessamme hengellisiä kokemuksia. Sen eteen ei varsinaisesti tarvitse tehdä työtä, vaan kokiessamme hengellisiä kokemuksia Pyhä Henki todistaa meille totuudesta. Jos todella haluamme kestää uskollisina loppuun asti (3. Nefi 15:9), meidän on tehtävä muutakin kuin vain kuunneltava Pyhää Henkeä. 

Meidän on käännettävä koko sydämemme Kristuksen puoleen. 

Sydämen kääntäminen Kristuksen puoleen ei ole yhtä helppoa kuin todistuksen saaminen. Kun todistuksen voi katsoa olevan jotain, joka annetaan, sydämen kääntäminen vaatii aktiivista työskentelyä ja tavoitteellisia valintoja. Sydämen kääntymystä varten meidän on työskenneltävä elämämme jokaisena päivänä oppiaksemme lisää Kristuksesta, löytää halua Hänen seuraamiselleen ja elää Hänen opetustensa mukaan. 

 En ole varma, sanoiko Bednar tosiaan näin, vai onko se muistikuvani siitä, mitä Pyhä Henki opetti minulle Bednarin sanojen kautta. Muistan tämän hetken kuitenkin muuttaneen minua pysyvästi. Ymmärsin, että Kristuksen seuraaminen on aktiivista työskentelyä ja jokapäiväistä sitoutumista Hänen seuraamiselleen. 

Pohjimmiltani haluan sanoa tämän: nämä jakamani kaksi kokemusta ovat minulle merkityksellisiä siksi, että ne ovat olleet minua hengellisiä oivalluksen hetkiä. Sinun oivalluksesi voivat olla minun kokemuksiini verrattuna erilaisia. Lupaan kuitenkin, että etsiessäsi hengellisiä kokemuksia avoimin mielin taivaat voivat aueta sinulle. 

Millä tavoin Pyhä Henki puhuu sinulle? 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Kaksi opetusta Pyhän Hengen kuulemisesta, jotka ovat muuttaneet elämäni appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mikä garmentti on?

Temppelissä aikuiset miehet ja naiset voivat osallistua endaumentti-seremoniaan. Tämän jälkeen he pitävät yllään garmentiksi kutsuttuja alusvaatteita koko loppuelämänsä ajan. Nämä alusvaatteet sisältävät valkoiset housut ja paidan, joita käytetään normaalien vaatteiden alla kuten mitä tahansa muitakin alusvaatteita.

Temppeligarmentti on pyhä asia myöhempien aikojen pyhille, aivan kuten muissa uskonnoissa niiden edustajien uskonnolliset tai seremonialliset asut ovat heille.

Juutalaisuudessa miehet pitävät pintä tallitia vaatteidensa alla päivittäin, ja suurempaa tallitia vaatteidensa päällä sapattina tai synagogassa. Roomalaiskatolisessa uskossa papiston edustajat käyttävät erilaisia pyhiä vaatekappaleita suorittaessaan uskonnollisia seremonioita. Buddahalaisuudessa kaavut, sikheille turbaani, muslimeilla hijab ja niin edelleen. Myöhempien aikojen pyhille uskonnollinen vaatetus ei näy ulkoisesti, mutta liittyy samaan tapaan päätökseen seurata sisäistä vakaumusta.

Sisältääkö garmentti taikaa?

Jotkut ihmiset ovat saaneet vaikutelman, että uskomme temppeligarmentin olevan täynnä taikaa. Esimerkiksi niin, että se voisi pysäyttää luodit tai muuten suojella fyysisesti käyttäjäänsä. Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Todennäköisesti huhu garmentin sisältämistä taikavoimista on saanut alkunsa noin 200 vuotta sitten.

Vuonna 1844 Joseph Smith, Hyrum Smith, Willard Richards ja John Taylor Carthagen vankilassa joutuivat hyökkäyksen kohteeksi. Joseph ja Hyrum tapettiiin ja Johniin osui luoteja melko pahasti. John sanoi myöhemmin, että hän, Joseph ja Hyrum olivat riisuneet garmenttinsa pois vaatteidensa alta ennen matkaansa Carthageen kuuman sään takia.

Näin ollen hyökkäyksen aikana vain Willard Richardsilla oli temppeligarmentti yllään ja vain hän pakeni saamatta lähestulkoon naarmuakaan. Tämä saattoi monet ihmiset, jäsenet mukaanlukien uskomaan, että garmentti fyysisesti suojeli häntä vaaroilta.

Asiaa ei auttanut, kun Hubert Howe Bancroft kirjoitti Utahin historiassaan ajatusta tukien ”Tämä garmentti suojelee sairaudelta, ja jopa kuolemalta, koska vihollisen luoti ei läpäise sitä. Profeetta Joseph huolimattomasti jätti garmenttinsa pois kuolinpäivänään ja jos hän ei olisi niin tehnyt, hän olisi paennut vahingoittumattomana.”

Tämä saattoi olla hra Bancroftin mielipide, mutta ei edusta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon oppia. Onko sitten mahdollista, että garmentti suojelee henkilöä fyysisesti? Toki Jumala voi tehdä, mitä haluaa. Hän voi vaikkapa parantaa sokean mudalla.

Miksi myöhempien aikojen pyhät käyttävät garmenttia?

Garmentin on tarkoitus muistuttaa käyttäjäänsä Jumalalle tehdyistä lupauksista ja vahvistaa päätöstä pitää ne. Garmentti muistuttaa Vapahtajasta ja sen käyttäminen rohkaisee henkilöä säädylliseen pukeutumiseen.

Temppeligarmentti on tarkoitettu hengelliseksi eikä fyysiseksi suojaksi. Kun garmenttia käytetään asianmukaisesti se on suojana kiusauksia ja pahaa vastaan. Temppeligarmentin käyttäminen on ulkoinen osoitus sisäisestä sitoumuksesta seurata Vapahtajaa.

Uskomme, että Jumala on asettanut garmentin käyttämisen näitä tarkoituksia varten. Samalla tavalla Hän on muinakin aikoina edellyttänyt pyhien vaatteiden käyttämistä esimerkiksi uskonnollisissa seremonioissa.

Raamatussa tällaisesta uskonnollisesta vaatetuksesta kerrotaan esimerkiksi kolmannessa Moseksen kirjassa seuraavasti ”Aaronin seuraajaksi voideltu ja vihitty pappi toimittakoon sovituksen. Hän pukeutukoon pyhiin pellavavaatteisiin 33ja toimittakoon pyhäkön pyhimmän osan puhdistusmenot (3 Moos. 16:32-33 ).”

Tästä artikkelista voit lukea erään jäsenen kokemuksen garmentin käyttämisestä.

Miten garmenttia käytetään?

Tavallisten vaatteiden on tarkoitus peittää allaan oleva garmentti. Emme muuntele garmentteja voidaksemme käyttää erilaisia vaatetyylejä.

Kaikki kirkon jäsenet eivät käytä garmentteja. Se on vain niitä varten, jotka ovat käyneet läpi temppelin endaumenttitoimituksen. Heitä kehotetaan käyttämään garmentteja ympäri vuorokauden. Jos otat temppelissä tekemäsi liitot vakavasti, käytät garmenttia. Mutta vaikka et ottaisi, se ei tarkoita, ettet olisi tervetullut kirkkoon.

Garmenttia käyttävä henkilö elää tavallista elämää ja silloin, kun garmentin pitäminen ei ole käytännöllistä hän riisuu sen pois. Esimerkiksi uimaan mennessä, saunassa tai joissain tapauksissa sairaalahoidon aikana garmenttia ei pysty käyttämään.

Onko sinun elämässäsi asioita, jotka auttavat muistuttamaan uskostasi?

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista What is the Mormon Temple Garment (and is it magic?), jonka on koonnut sivuston työryhmä.


[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Mikä on garmentti ja onko siinä taikaa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vaikka tiedostat, etteivät kyseiset asiat tee sinua onnelliseksi, et saa korvattua niitä mitenkään. Joskus olet kuvitellut pysyneesi voittamaan koko ongelman vain huomataksesi yksinäisyyden, tylsyyden tai vihan hetkenä antavasi periksi vanhoille tavoille. Miten usko voi näkyä arjessa siten, että se auttaa todellisen muutoksen aikaansaamisessa?

Kuolevaisuuden haasteet

Maanpäällisen elämämme aikana saatamme kamppailla monenlaisten asioiden kanssa. Erilaiset riippuvuudet kuten alkoholi, tupakka, huumeet, peliongelmat, seksiin tai pornografiaan liittyvät haasteet voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä kierteiltä, joita on vaikea katkaista. Ongelmamme saattavat liittyä myös huonoihin käyttäytymismalleihin – esimerkiksi aggressiivisuuteen, lohtusyömiseen, juoruamiseen tai valehteluun.

En tarkoita, että varsinaiset riippuvuudet olisivat vaikeudessaan verrattavissa vaikkapa ylensyömiseen. Mutta näillä on yhdistävä piirre – tarve muutokselle.

Evankeliumin ilosanomana on, että Kristuksen avulla todellinen muutos on mahdollista. Vain harvoilla ihmisillä on voimaa oppia hallitsemaan ongelmia ja epätoivoa aiheuttavaa käytöstään yksin. Ja vaikka onnistuisimmekin itsehillinnän kasvattamisessa, Jeesus tarjoaa meille enemmän. Hän lupaa puhdistaa meidät ja tehdä meistä uusia luomuksia. (Esim. Jesaja 1:18; Moosia 5:2,7)

Sairaiden parantaminen

Eläessään maan päällä Kristus kulki ympäri tehden hyvää. Hänen pelkkä läsnäolonsa maan päällä ei poistanut spitaalin ilmentymistä tai muita ongelmia, joiden kanssa ihmiset kamppailivat. Mutta he pystyivät saamaan apua Häneltä. Heidän täytyi vain uskoa ja tulla Hänen luokseen. Hän ei koskaan kieltäytynyt auttamasta heitä, olipa heidän haasteensa millainen tahansa.

Kristus auttaa meitä yhtä konkreettisesti kuin Hän paransi sairaita fyysisistä vaikeuksistaan ollessaan maan päällä. Samalla tavoin Hänen apunsa on meidän ulottuvillamme, jos valitsemme tulla Hänen luokseen ja pyytää sitä.

Muuttuminen Kristuksen avulla

Omana aikanaan Jeesus kutsui ihmisiä tekemään parannuksen. Hän esittää saman kutsun myös meille. Miksi? Parannuksen tekeminen tuo elämäämme mahdollisuuden todella muuttua ja tuntea kestävää iloa.

Ilman Kristuksen apua olemme omien voimiemme armoilla. Saatamme saada aikaan muutoksia käytöksessämme, mutta parhaimmillaankin se on kuin kontrollikeinojen oppimista. Ainut tapa todella muuttua ihmisenä paremmaksi on Jeesuksen sovituksen puhdistavan vaikutuksen kautta. Pyhissä kirjoituksissa Hänestä puhutaan kullan puhdistajana, joka polttaa metallista epäpuhtaudet pois. (Esim. Sakarja 13:9)

Tämä vertauskuva kertoo meille kuinka hän puhdistaa myös meidät. Pyhän Hengen vaikutuksen kautta kaikki viallinen, huono ja negatiivinen todella katoaa meistä. Tämä prosessi on usein vähittäinen ja jatkuu jollain osa-alueella koko elämämme ajan.

Voi olla, että jokin tietty haaste on elämän mittainen kamppailu. Tai sitten ongelmamme saattavat vaihdella. Kun olemme selättäneet yhden huomaamme, että joudumme kehittämään itseämme toisella osa-alueella. Meidän on yleensä tarkoitus oppia jotain haasteidemme kautta, ei pelkästään sitä, kuinka pääsemme ongelmista eroon.

Tämä ei silti tarkoita, etteikö meidän olisi mahdollista esimerkiksi katkaista riippuvuutta. Kristuksen sovitus voi puhdistaa meidät niin, ettei meidän tarvitse kamppailla sen kanssa enää.

Keinoja saada voimaa Jeesukselta

Kun teemme asioita, jotka kutsuvat Pyhän Hengen elämäämme tai tuovat meitä lähemmäs Jumalaa, saamme enemmän voimaa muuttua ja olemme kauempana paholaisen vaikutuksesta. Eräs Kristuksen apostoleista nykyaikana vertasi tätä magneetin toimintaan:

”Magneetti menettää voimansa metalliesineeseen ainoastaan, kun esine asetetaan kauas siitä. Sen vuoksi aivan kuten magneetti ei pysty käyttämään voimaa kaukana olevaan metalliesineeseen, samalla tavoin kun me vastustamme kiusausta, se loittonee ja menettää vallan meidän mieleemme ja sydämeemme ja siten meidän tekoihimme.” (Ulisses Soares)

Asioita, joita voimme tehdä tullaksemme lähemmäs Jumalaa ovat esimerkiksi:

Joskus ihmeitä suodaan uskomme vuoksi, kun käännymme pyytämään apua Jumalalta. Hänen voimansa voi olla hyvin konkreettisella tavalla läsnä elämässämme, jos pyydämme pappeuden siunauksen. Ja vaikka kuormaamme ei välittömästi poistettaisi, voimme saada siunauksen kautta enemmän voimaa, rauhaa ja toivoa.

Tässä artikkelissa kerrotaan enemmän pappeuden siunauksista.

Erityisesti riippuvuuksien kanssa saatamme tarvita ammattiapua. Jumala odottaa, että teemme itse sen mitä voimme. On tärkeää, että käytämme lääketieteen vaihtoehtoja, vertaistukiryhmiä tai muita apukeinoja. Nämäkin ovat siunauksia Jumalalta meidän hyväksemme. (ks. Matthew S. Holland)

Toivoa paremmasta

Kristus on kärsinyt puolestamme ja antaa meille mahdollisuuden korjata virheemme. Hän sanoi aviorikoksesta kiinni jääneelle naiselle ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Johannes 8:11) Samoin Hän sanoo meille ja kulkee kanssamme kunnes olemme todella voineet jättää huonot tapamme taaksemme.

”Jumalan meitä kohtaan tunteman täydellisen rakkauden ja Jeesuksen Kristuksen iankaikkisen uhrin ansiosta meidän syntimme – sekä suuret että pienet – voidaan pyyhkiä pois eikä niitä enää muisteta. – – Vapahtajan ääretön sovitus muuttaa täysin tavan, jolla voimme nähdä rikkomuksemme ja epätäydellisyytemme. Sen sijaan että vatvoisimme niitä ja tuntisimme olevamme parantumattomia ja toivottomia, me voimme oppia niistä ja tuntea toivoa. Parannuksen puhdistava lahja sallii meidän jättää syntimme taaksemme ja nousta esiin uutena luomuksena.” (Uchtdorf).

Kun teemme parannuksen ja saamme syntimme anteeksi, Jeesuksen sovitus puhdistaa meidät. Silloin emme tunne enää tuskaa huonojen valintojemme vuoksi ja olemme muuttuneet niin, että meillä on voimaa valita paremmin.

Kristus on toivomme lähde. Hänen sovituksensa ei ole sellaisia ihmisiä varten, jotka ovat täydellisiä. Hänen apunsa on nimenomaan sellaisia ihmisiä varten, joilla on jotakin muutettavaa, parannettavaa ja toivottavaa.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#1f618d”]

The post Riippuvuudestakin voi vapautua Jeesuksen avulla appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kääntyminen Herran puoleen ja Hänen kirkkoonsa, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, tuntui joskus vaikealta. Kamppailin sellaisten kysymysten kanssa, joita en koskaan ajatellut tarvitsevani kysyä ja tein uhrauksia, joita en koskaan uskonut tekeväni. Mutta kaiken epävarmuuden ja tietämättömyyden keskellä huomasin, että Vapahtaja on aina ollut valmis ja halukas auttamaan minua uskoni vahvistamisessa.

Apu uskoni vahvistamiseen on tullut minulle monin eri tavoin. Usein se on tullut löytämieni innoittavien sanojen muodossa, jotka vahvistavat uskoani ja luottamustani Vapahtajaan. Mutta voi olla haastavaa tietää, mistä etsiä vastauksia, kun Jumalaan luottaminen tuntuu oudolta tai jopa pelottavalta. Nämä lähteet ovat suosikkejani viimeisen kuuden vuoden ajalta siitä lähtien, kun tapasin lähetyssaarnaajat ensimmäisen kerran. Toivon, että nämä opetukset auttavat sinua tai jotakuta läheistäsi löytämään voimaa olla todella ”kääntynyt Herraan” (Al. 23:6).

1. “Elämäsi pelastaminen”

Ainoa syy, miksi kuulin Vanhin D. Todd Christoffersonin puheesta ”Saving Your Life, (suom. Elämäsi pelastaminen)”, oli kun ystäväni ystävä mainitsi sen, ja olen niin iloinen, että kuulin siitä.

Tässä kirkon koululaitoksen lähetyksessä Vanhin Christofferson kertoi oivalluksiaan Uuden testamentin kohdasta Matt. 16:24-25: ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”

Monille tämä kutsu Vapahtajalta voi olla sydäntä särkevä, koska se merkitsee rakkaiden ihmissuhteiden uhraamista. Olen ollut hyvin onnekas siinä suhteessa, että läheiseni ovat olleet ymmärtäväisiä ja kunnioittavia uskomuksieni suhteen, mutta ymmärrän, että kaikkien kohdalla ei ole niin. Vanhin Christofferson puhui suoraan niille, jotka kohtaavat epävarmuutta ihmissuhteissaan evankeliumin löytämisen jälkeen: ”Tavalla tai toisella teidän valtava rakkautenne Kristusta kohtaan on vaatinut niiden ihmissuhteiden uhraamista, jotka olivat teille rakkaita, ja te olette vuodattaneet monia kyyneliä. Silti rakkautenne ei ole vähentynyt, vaan te kannatte vakaasti tätä ristiä ja osoitatte, ettette häpeä Jumalan Poikaa.”

Vain muutamalla lauseella Vanhin Christofferson vahvisti eristävät ja vatsanväänteitä aiheuttavat tunteet, joita niin monet urheat kirkon käännynnäiset kokevat. Sitten hän antoi neuvoja siihen, miten siirtyä eteenpäin:

Todellisuudessa paras tapa auttaa niitä, joita rakastamme – paras tapa rakastaa heitä – on asettaa edelleen Vapahtaja etusijalle. Jos irrotamme otteemme Herrasta, koska tunnemme myötätuntoa kärsiviä tai ahdistuneita rakkaita kohtaan, niin me menetämme sen keinon, jolla olisimme voineet auttaa heitä. Jos kuitenkin pysymme lujasti juurtuneina Kristukseen kohdistuvaan uskoomme, olemme sellaisessa asemassa, että voimme sekä saada että tarjota jumalallista apua,” hän sanoi.

2. “Hänen armonsa on riittävä”

Kun opin lisää palautetusta evankeliumista, kamppailin kysymysten kanssa, jotka koskivat uskoa, tekoja ja armoa. Erityisesti mietin usein, miten sovitella eriävät mielipiteet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ja muiden kirkkojen välillä näistä aiheista. Halusin, että siinä kaikessa olisi järkeä, mutta kaikki asiat eivät yksinkertaisesti loksahtaneet paikoilleen haluamallani tavalla.

Sitten kuutelin Brad Wilcoxin Brigham Youngin yliopistossa pitämän puheen ”His Grace is Sufficient”. Hänen kuvauksensa lapsesta, joka kävi pianotunneilla, selvensi armoa koskevia kysymyksiäni, joita olin pohtinut jo kauan.

”Kristuksen järjestely kanssamme on verrattavissa äitiin, joka järjestää pianotunteja lapselleen. Äiti maksaa pianonsoiton opettajalle. Kuinka moni tietää, mistä puhun? Koska äiti maksaa velan kokonaan, hän voi pyytää lastaan tekemään jotain vastapalvelukseksi. Mitä se voisi olla? Harjoitella! Saako opettajan maksun siitä, että lapsi harjoittelee? Ei. Korvaako lapsen harjoittelu äidin maksun opettajalle? Ei. Harjoittelemalla lapsi osoittaa arvostavasta äidin uskomatonta lahjaa,” hän selittää.

Yrityksissäni kasvattaa uskoani Jeesukseen Kristukseen ja tehdä parannusta, en voinut kuin pohtia, olisiko Vapahtajan rakkaus ja hyväksyntä ehdollista ja riippuvainen onnistumisestani. Mutta Veli Wilcoxin todistus muutti kaiken: ”Ei, emme ansaitse taivasta. Me opimme taivasta.” Ja se tuntui saavutettavalta ja jopa vaalittavalta asialta.

3. Alma 32

Suurimman osan elämästäni olin epävarma siitä, oliko taivaallinen Isä todella olemassa. Kun sitten aloin opiskelemaan palautettua evankeliumia, tuntui siltä kuin olisin aloittanut nollasta. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, miten kehittää ja pitää yllä vahvaa uskoa Vapahtajaan. Itseasiassa, ajatus uskosta tuntui minulle täysin sokealta ja vieraalta. Mutta Mormonin kirja osoitti minun olevan väärässä.

Yksi ensimmäisistä lähetyssaarnaajien antamista lukutehtävistäni oli Alman kirjan luku 32 Mormonin kirjasta. Se muutti elämäni. Olin aloitteleva tieteilijä lukiessani sanat: ”Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani” (Al. 32:27). Kokeilu? Se oli musiikkia korvilleni.

Biologian opiskelijana tiesin kaiken kokeiden tekemisestä. Kokeen tekeminen vaatii tervettä järkeä, ongelmanratkaisutaitoja, oppimista yrityksen ja erehdyksen kautta ja tiettyjen muuttujien harkitsevaa tarkkailua. Siinä ei ole mitään sokeaa. Ennemminkin se rohkaisee pitämään silmät auki ja käyttämään kaikkia kykyjä. Joten ensimmäistä kertaa elämässäni uskominen Jeesukseen Kristukseen tuntui asialta, jota pystyin tekemään.

Luen yhä Alman kirjan lukua 32, kun minusta tuntuu, että uskominen Jeesuksen Kristukseen tuntuu vaikealta. Alman opetukset antavat hengelliset raamit, jotta voit aloittaa siltä tasolta, jolla olet.

Voit pyytää Mormonin kirjan paikallisilta lähetyssaarnaajilta. Se löytyy myös kirkon nettisivuilta ja Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksesta.

4. Lujana uskossa

Minusta evankeliumin opiskeleminen tuntui melko samalta kuin uuden kielen opiskeleminen. Vastaan tuli niin paljon sanoja ja käsitteitä, joita minun oli vaikeaa ymmärtää. Matkani alkuvaiheessa rakas ystäväni antoi minulle kirjan Lujana uskossa: Evankeliumin hakuteos.

Minusta se on vähän niin kuin tietosanakirja evankeliumiin liittyvistä asioista, joista haluat tietää, mutta et ehkä uskalla kysyä keneltäkään. Se on täynnä ytimekkäitä määritelmiä ja selityksiä aiheista kuten vapaa tahto, endaumentti, vaarna ja Siion.

Aina kun vastaani tuli jotain, mitä en ymmärtänyt pyhistä kirjoituksista, etsin sen Lujana uskossa -kirjasta. Se lisäsi itseluottamustani. Se auttoi minua myös tuntemaan rauhaa kaikista oppimistani asioista.

Lujana uskossa: Evankeliumiaiheinen hakuteos on saatavilla Evankeliumiaiheinen kirjasto -applikaatiossa ja kirkon sivuilla. Voit myös ostaa kirjaversion.

5. ”Älkää suhtautuko kevytmielisesti pyhiin asioihin”

Katsoin ensimmäisen yleiskonferenssini lokakuussa 2014. Muistan, miten ystävieni antamat neuvot ennen ensimmäistä kokousta supistuivat yhteen tosiasiaan: yleiskonferenssin sanomat ovat räätälöityjä meille jokaiselle henkilökohtaisesti, koska ne ovat Jumalan innoittamia. Minusta se oli ihmeellistä. Menin yleiskonferenssiin valmistautuneena täydellisellä optimismilla, kynällä ja muistikirjalla, valmiina saamaan vastauksia.

Mutta oli täysin valmistautumaton tuntemaani iloon, kun kuuntelin Vanhin Larry S. Kacherin puheen ”Älkää suhtautuko kevytmielisesti pyhiin asioihin”. Hän kertoi omasta kääntymyksestään ja kokemistaan odottamattomista vaikeuksista. ”Kaikki oli minulle uutta. Toisinaan tunsin olevani eksyksissä ja hämmentynyt. Sekä ystävät että perheenjäsenet esittivät kysymyksiä ja aiheuttivat haasteita”, hän sanoi.

”Minun oli tehtävä valinta. Jotkin heidän kysymyksistään herättivät minussa epäilystä ja epävarmuutta. Tämä valinta oli tärkeä. Mistä etsisin vastauksia? Oli monia, jotka halusivat saada minut vakuuttuneeksi teideni erheellisyydestä. Se oli kuin ristiaallokko, joka päättäväisesti kuljettaisi minut kauas siitä rauhallisesta virtauksesta, josta oli tullut suurenmoinen onnen lähde. Opin hyvin selvästi periaatteen, jonka mukaan ”kaikessa on vastakohtaisuutta”. Opin myös, että minun on tärkeää toimia itse omasta puolestani, eikä jättää tahdonvapauttani toisten käsiin.”

Vanhin Kacher ei tuntenut minua, mutta hän tiesi täsmälleen, millaista minulle oli kohdata kysymyksiä ja saada niihin vastauksia. Mistä hän tiesi, että hänen tulisi puhua juuri tästä asiasta? Mistä hän tiesi, että minä olisin kuuntelemassa?

Ei hän tiennytkään. Mutta hän seurasi Herraa, joka on aina tiennyt kaikki huolenaiheeni ja suruni.

Vanhin Kacher jatkoi: ” Kysyin itseltäni: ”Miksi kääntyisin pois sellaisesta, mikä on tuonut minulle niin suurta lohtua?” Kuten Herra muistutti Oliver Cowderya: ’Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi?’ (OL 6:23) Minun kokemukseni oli ollut samanlainen. Siksi käännyin yhä suuremmalla sitoumuksella rakastavan taivaallisen Isän puoleen, pyhien kirjoitusten puoleen sekä luotettavien ystävien puoleen.”

Kun kuuntelin Vanhin Kacherin neuvoja ja todistusta, seuraavat askeleeni olivat valaistuneet ja sydämeni tuntui siltä, että sitä oli kuultu. Tiesin, että Jumala tiesi ajatukseni ja kysymykseni, jotka pitivät minua hereillä öisin.

Monet puheet ovat samankaltaisia. Monet yleisauktoriteetit ovat liittyneet kirkkoon vanhemmalla iällä ja ovat kokeneet haasteita. Mutta Vapahtaja tuntee meidät parhaiten. Kun valmistaudut seuraavaan yleiskonferenssiin, ehkä huomaat, että joku sanoma onkin suora ja tarkka vastaus ongelmiisi.

6. “Yhdistävä side”

Yrittäessään lohduttaa ja vahvistaa minua, monet ystäväni sanoivat, että olin pioneeri – että päätökseni oppia ja elää palautetun evankeliumin mukaan oli uraauurtavaa ja vaikuttaisi tuleviin sukupolviin. Myönnän, että minun oli vaikea ymmärtää, mitä he sanoivat. Useimmiten tunsin itseni vain uupuneeksi. En todellakaan tuntenut olevani sankari.

Mikään ei ole kehittänyt itsetuntoani ja näkökulmaani iankaikkisesta arvostani niin paljon kuin Vanhin David Bednarin puhe ”Yhdistävä side” maailmanlaajuisessa hartaustilaisuudessa vuonna 2017.

Vanhin Bednarin puhe perustui tähän presidentti Gordon B. Hinckleyn oivallukseen: ”Sanon teille niin voimakkaasti kuin pystyn: Älkää tulko heikoksi lenkiksi sukupolvienne ketjussa. Tulette tähän maailmaan mukananne ihmeellinen perintö. Olette lähtöisin suurista miehistä ja naisista, urheista ja rohkeista miehistä, saavutusten ja valtavan uskon naisista. Älkää koskaan tuottako heille pettymystä. Älkää koskaan tehkö mitään, mikä heikentäisi ketjua, josta te olette yksi olennainen osa.”

Vanhin Bednar todisti: ” Teille, jotka olette ensimmäisen polven kirkon jäseniä: se alkaa teistä! Te olette pioneereja sekä esivanhemmillenne että jälkeläisillenne. Kuolleet sukulaiset, jotka ovat eläneet ennen teitä sukupolvienne ketjussa, rukoilevat apuanne, ja ne, jotka tulevat jälkeenne, luottavat uskollisuuteenne. Teillä on todellakin voima tulla vahvaksi yhdistäväksi siteeksi. Muistakaa, että se alkaa teistä. Ja Herran avulla te pystytte siihen.”

Kun kuuntelin hänen sanojaan, en voinut muuta kuin nostaa leukani ylös ja hymyillä, koska ymmärsin, että jokaisella kokemallani vaikeudella oli merkitystä – paljon suuremmista syistä kuin minä itse. Vaikka en ole varma siitä, ottavatko minun jälkeeni tulevat evankeliumin vastaan, ajatus siitä, että minun päätöksilläni voi olla pysyviä vaikutuksia, on kaunis.

7. ”Don’t Miss This” -videot (Uusi Testamentti)

Kuulin ”Don’t Miss This” -videoista lähetystyöni loppupuolella. Minusta tuntui, että ne voisivat olla hyödyllisiä, mutta en tajunnut, miten mullistavia ne olisivat. Näissä videoissa Emily Belle Freeman ja David Butler jakavat viikoittain oivalluksiaan Tule ja seuraa minua -oppiaineistosta. Aloin katsoa videoita joka viikko ja tunsin sitten innoitusta katsoa sivuston kaikki Uuteen Testamenttiin liittyvät videot, jotka olivat jääneet katsomatta, kun olin lähetystyössä.

Se oli ehkä elämäni paras hengellinen kehotus, jonka mukaan olen toiminut.

Matkallani kohti kastetta, tulin tuntemaan Jeesuksen Välimiehenä. Matkallani kohti lähetystyöpalvelusta, tulin tuntemaan Jeesuksen Vapahtajana. Ja kun katsoin Uuden Testamentin videot, tulin tuntemaan Jeesuksen rakkaimpana Ystävänäni.

Tuo ymmärrys johti syvempään ja täydempään kääntymykseen kohti Kristusta kuin mikään aiemmin kokemani. Minulle oli erityistä kokea ensin Hänen pelastuksensa suloisuus, sitten Hänen kykynsä jalostaa ja puhdistaa ja sitten Hänen lempeä ystävällisyytensä.

Opin, että Hän ei ainoastaan halunnut parantaa spitaalia sairastavaa miestä, vaan myös koskettaa häntä – miestä, joka oli eristyksissä sairautensa vuoksi ja jota ei oltu ehkä kosketettu vuosiin (Mark. 2:40-41). Opin, että Jeesus näki suoraan lähteellä olevan naisen sosiaalisten leimojen ja pinnallisten tarpeiden läpi ja päätti parantaa hänen sydämensä (Joh. 4:3-29). Opin Hänen väsymättömästä kärsivällisyydestään, kun Hän opasti Pietaria ystävällisesti kerran toisensa jälkeen (Joh. 21:15-17).

Hänen lempeä myötätuntonsa kosketti minua. Ymmärsin, että Hän halusi mennä epätäydellisten ja rikkinäisten ihmisten luokse. Hän ei ainoastaan tehnyt ihmeitä, Hän teki ihmeitä parhaalla mahdollisella tavalla jokaiselle osalliselle henkilölle. Hän kulki ajattelevaisesti ylimääräisen virstan halukkaasti ja epäröimättä. Tunsin ja uskoin, että Hän tekisi samoin minun kohdallani, kun opiskelin Uutta Testamenttia Emilyn ja Davidin kanssa.

Siinä oli minulle enemmän kuin tarpeeksi, jotta voin tehdä parannusta innokkaasti ja iloiten. Mutta se, mikä koskettaa minun sydäntäni, ei välttämättä kosketa sinun sydäntäsi. Herra johtaa sinut kaiken tarvitsemasi äärelle. Rohkaisen sinua etsimään sellaisia asioita, jotka saavat sydämesi laulamaan Vapahtajasta.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “7 things that have helped me as a convert to the Church”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 7 asiaa, jotka ovat auttaneet minua käännynnäisenä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Edesmennyt apostoli Matthew Cowley kertoo kokemuksistaan nykyaikaisten ihmeiden kanssa (“Miracles”). Hän muistuttaa siitä, että monia meille arkipäiväisiä asioita olisi vielä muutamia vuosikymmeniä sitten pidetty täysin mahdottomina.

Hänen kuolemansa jälkeen ihmiskunta on kokenut vielä suurempia muutoksia teknologian kehittyessä. Vanhin Cowleyn lausunto pitää yhä varmemmin paikkansa aikana, jota me elämme.

Saatamme pitää tavanomaisina myös sellaisia asioita, joihin ei tarvita minkäänlaista tekniikkaa. Esimerkiksi näkökykyämme, joka on erittäin ihmeellinen. Edessämme avautuva maailma muuntuu silmiemme ja aivojemme hätkähdyttävän yhteistyön tuloksena kuvaksi mieleemme.

Joillekin ihmisille niin ei käy. Joskus lääketieteestä on tällaisessa tilanteessa apua. Silloinkaan harvoin kutsumme sitä ihmeeksi. Joskus lääketiede tuomitsee tällaisen ihmisen elämään elämänsä sokeana.

Erään äidin kokemus ihmeestä

Kun mieheni Jonathanin syntymästä oli kulunut kuukausi hänen äitinsä oli alkanut epäillä, ettei kaikki ollut kunnossa. Jonathan oli hänen esikoisensa, mutta hänestä vauva ei hakenut katsekontaktia samalla tavalla kuin muiden äitien pienokaiset.

Viimein eräs vanhempi sisar samassa seurakunnassa yhtyi hänen epäilyynsä. Hänen mielestään poika reagoi asioihin äänen perusteella, mutta vaikutti siltä ettei hän näe normaalisti. Lääkäri vahvisti asian ja koko suku alkoi rukoilla.

Sirpan suvussa oli ollut sokeutta ja ongelmia näköaistin kanssa. Hän tiesi, että näiden haasteidenkin kanssa tulisi toimeen ja voisi elää onnellisen elämän. Sirpa toivoi kuitenkin hartaasti, että hänen poikansa saisi nähdä maailman kauneuden. Hän lupasi Taivaalliselle Isälle parhaansa mukaan opettaa kaiken kauneuden lapselleen jos hän vain saisi näkönsä.

Muutamien kuukausien kuluttua Sirpa vei lapsensa uudelleen lääkäriin kontrollikäynnille. Tuolloin vauvan näkökyky oli kehittynyt hieman ja hän oli alkanut reagoida visuaalisiin ärsykkeisiin. Lääkäri kertoi äidille tuolloin, että kouluikäisenä Jonathan joutuisi käyttämään vahvoja silmälaseja ja niidenkin avulla hän pystyisi lukemaan vain valtavan kokoisia kirjaimia.

Jo ennen kouluikää Sirpa huomasi silti, ettei Jonathanin näkökyky ollut niin rajoittunut kuin lääkäri oli antanut ymmärtää. Hän tiesi, että Jonathan näki ainakin melko hyvin koska seurasi mielellään lastenohjelmia televisiosta. Koulun aloituksen jälkeen äiti tiesi varmasti, että Jonathan näki lähes normaalisti, koska pojalla ei ollut mitään ongelmia lukemaan opettelun kanssa.

Aikuisena Jonathanille on sokeudesta jäänyt oireeksi ainoastaan nystagmus, silmävärve. Se aiheuttaa silmien tahatonta edestakaista liikettä. Vastoin kaikkia odotuksia hän ei ole tarvinut lainkaan silmälaseja ja on voinut esimerkiksi suorittaa ajokortin, mitä lääkärit eivät pitäneet millään tavoin mahdollisena tutkiessaan häntä vauvana.

Pappeuden voima saa aikaan ihmeitä

Ihmeitä tapahtuu nykyäänkin. Pappeus, joka Joseph Smithin kautta palautettiin on todellinen. Se on Jumalan voima ja sen avulla voidaan tehdä aivan samoja asioita kuin muinaisinakin aikoina ihmisten uskon ja tarpeiden mukaan. Nykyajan ihmeet ovat usein kuitenkin hyvin pyhiä kokemuksia, joista monet eivät halua puhua julkisesti.

Vanhin Cowley kertoo kokemuksesta, joka hänellä oli eräässä Uuden Seelannin alkuperäisväestön kylässä. Kuollutta miestä valmisteltiin hautajaisia varten, kun kuolleen veli juoksi sisään ja vaati, että vainajalle annettaisiin pappeuden siunaus. Paikallaolijat estelivät, koska mies oli jo menehtynyt, mutta veli ei hellittänyt ja siunaus toimitettiin.

Kuollut nousi istumaan ja pyysi hakemaan paikalle vanhimpia, koska hän ei voinut oikein hyvin. Silloin hänelle kerrottiin hänen kuolleen ja saaneen juuri siunauksen, jolloin hän vahvisti tunteneensa todellakin elämän palautuvan ruumiiseensa ikäänkuin peitto olisi kääritty sen ylle. Kuolleista herännyt mies eli lopulta veljeään pidempään.

Veli Cowley esittää vastakritiikin väitteille, että ihmeiden kokemukset ovat vain psykologinen vaikutus ihmiseen. Kuinka sellaisella olisi ollut vaikutusta kuolleeseen. Ilman uskoa Jumalan voimalla tehtyjä ihmeitä ei välttämättä tunnisteta tai tunnusteta.

Ihmeitä tehdään Jumalan tavalla

Jumala on sanonut, etteivät Hänen ajatuksensa eivät ole meidän ajatuksiamme eivätkä meidän tiemme ole Hänen teitään (Jesaja 55:8-9). Hän toteuttaa suunnitelmansa ja suorittaa ihmeitä, mutta niihin ei liity suuria näytöksiä. Mormonin kirjassa Alma kuvailee tätä pojalleen sanoen

”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria, ja pienet keinot saattavat monta kertaa viisaat ymmälle. Ja Herra Jumala toimii välikappaleiden kautta toteuttaakseen suuret ja iankaikkiset tarkoituksensa, ja hyvin pienin keinoin Herra saattaa viisaat ymmälle ja toteuttaa monien sielujen pelastuksen.” (Alma 37:6-7)

Taivaan voimien ilmenemisen suhteen toimii myös periaate, jonka mukaan meidän täytyy itse tehdä se mihin pystymme. Kristus ei esimerkiksi käyttänyt Jumalallista voimaansa avaamaan Lasaruksen hautaa tai poistamaan hänen yltään käärinliinoja, vaikka herättikin hänet kuolleista. Paikalla olevia ihmisiä pyydettiin suorittamaan nämä toimenpiteet. (Johannes 11:41-44)

Ihmeet vaativat uskoa

Ihmeiden ei ole tarkoitus vahvistaa uskoamme. Ne ovat seurausta uskosta, eivät edellytys sille. “Eivätkä ketkään ole milloinkaan tehneet ihmeitä, ennen kuin ovat uskoneet; he ovat siis ensin uskoneet Jumalan Poikaan” (Eter 12:18).

Kristus tuomitsi merkkien ja ihmeiden etsijät Uudessa Testamentissa sanoen ”Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki” (Matteus 12:38-39).

Jos olemme valmiit osoittamaan uskoa, saamme kyllä pyhiä kokemuksia ja voimme jopa nähdä ihmeitä elämässämme. Esimerkiksi meille luvataan, että jos haluamme tietää onko Mormonin kirja Jumalan sanaa meidän tulisi kysyä sitä rukouksessa Taivaalliselta Isältämme (Moroni 10:3-5). Miljoonat ovat saaneet vastauksen pyydettyään vilpittömästi ja valmiina sitoutumaan siihen.

Useimmiten vahvistus totuudesta tapahtuu hyvin hiljaisen ja rauhallisen kokemuksen kautta, kun tunnemme Pyhän Hengen läsnäoloa ja Hänen todistuksensa. Tämä saattaa olla niin hienovarainen kokemus, että se voi jopa jäädä meiltä huomaamatta.

”Presidentti Dallin H. Oaks neuvoi: ’Kenties rukouksiisi on vastattu yhä uudelleen, mutta olet niin tiukasti odottanut jotakin hyvin suurta merkkiä tai hyvin kuuluvaa ääntä, että sinusta tuntuu, ettet ole saanut mitään vastausta.’ Vapahtaja itse puhui ihmisistä, joilla oli suuri usko ja joita siunattiin ’tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet’.” (”Hengellisesti merkittäviä muistoja”)

Ihmeitä odottaessamme

Saamme pyhiä kokemuksia ja vahvistuksen totuudesta kun osoitamme uskoamme, mutta ihmeitä ei aina tapahdu uskostamme huolimatta. Vastoinkäymiset ovat osa Jumalan suunnitelmaa, eikä niiden poistaminen elämästämme ole välttämättä tarkoituksenmukaista. (Ks. ”Miksi pahoja asioita tapahtuu”)

Vaikka kaikkia haasteitamme ei poistetakaan, voimme rukoilla luottaen Jumalaan. Taivaallinen Isämme on kehottanut meitä pyytämään häneltä sitä, mitä tarvitsemme. ”Sen tähden pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan; sillä pyytävä saa, ja sille, joka kolkuttaa, avataan” (3 Nefi 27:29)

Jumalan voima on keskuudessamme. Millaisia ihmeitä sinä olet kokenut elämässäsi sen avulla?

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

The post Nykyajan ihmeet appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Mormonin kirja

Yksi tärkeimmistä siunauksista, jonka olemme saaneet evankeliumin palautuksen kautta, on Mormonin kirja. Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja pyhä kirja Raamatun ohella.

Profeettamme Russell M. Nelson on puhunut Mormonin kirjan tärkeydestä. Hän on kehottanut meitä pohtimaan, millaista elämämme olisi ilman Mormonin kirjaa, mitä emme tietäisi ja mitä meillä ei olisi ilman sitä. Minun olisi vaikea kuvitella elämää ilman Mormonin kirjaa, sillä se tarjoaa niin paljon tietoa Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta.

Itselleni Mormonin kirja on suuri siunaus. Yritän lukea sitä joka aamu ennen muiden töiden ja tehtävien aloittamista. Se on tuonut Henkeä elämääni. Olen myös huomannut esimerkiksi omassa lähetystyössäni, kuinka paljon tuo kirja muuttaa muiden ihmisten sydämiä.

2. Pappeus

Evankeliumin palauttamisen yhteydessä palautettiin pappeus eli valtuus toimia Jumalan nimissä. Pappeuden ansiosta voimme tehdä toimituksia kirkossamme, kuten kaste, Pyhän Hengen lahjan saaminen, sakramentti, sairaiden siunaamiset ja temppelitoimitukset.

Kaikki kelvolliset yli 12-vuotiaat miehet kirkossamme ovat pappeudenhaltijoita. Vaikka naiset eivät ole pappeudenhaltijoita, myös naiset nauttivat pappeuden siunauksista samalla tavalla kuin miehet. Naisilla on oikeus käyttää omissa tehtävissään samaa Jumalan voimaa.

Paras vertaus, jonka olen kuullut pappeudesta, on että se on “niin pitkä lusikka, ettet voi syöttää sillä itseäsi”. Pappeus on nimenomaan tapa palvella muita ihmisiä. Minua on palveltu pappeuden kanssa useasti. Minä olen pyytänyt ja saanut pappeuden siunauksia aina, kun minulla on ollut vaikeaa tai olen kärsinyt sairauksista.

3. Temppelit

Sen jälkeen, kun kirkko on palautettu maan päälle, ympäri maailmaa on rakennettu temppeleitä. Temppelit ovat kirkon jäsenillemme pyhiä paikkoja, joissa tehdään liittoja ja toimituksia. Ne ovat paikkoja, joissa on mahdollisuus tulla lähemmäs Jumalaa ja tuntea Hänen henkeänsä.

Suomessa on ollut temppeli vuodesta 2006 asti. Se sijaitsee Espoossa. On suuri etuoikeus, että meillä suomalaisilla on temppeli täällä omassa maassamme, ja että voimme käydä siellä usein.

Jokainen kerta temppelissä on minulle ihmeellinen kokemus. Vaikka sinne lähteminen tuntuu joskus uhraukselta, olen aina saanut siunauksia temppelissä käydessäni. Joka kerta tuntuu, että Jumala vuodattaa erityisen paljon rakkautta päälleni.

4. Elävä profeetta

Meillä on mahdollisuus kuulla profeettamme sanaa kaksi kertaa vuodessa yleiskonferenssissa. Näiden konferenssien välillä pystymme myös kuulemaan hänen sanaansa kirkon lehdessä Liahonassa sekä sosiaalisessa mediassa esimerkiksi videoiden välityksellä. Profeetta ohjeistaa ja lohduttaa hänen aikansa ihmisiä.

Esimerkiksi tänä pääsiäisenä profeetta kutsui koko maailman paastoamaan pitkäperjantaina koronaviruksen keskellä. Miljoonat kirkon jäsenet ja kirkkoon kuulumattomat paastosivat ja rukoilivat yhdessä saman päämäärän vuoksi.

Profeetta kutsuu meitä jatkuvasti erilaisiin asioihin. Muutama vuosi sitten profeetta pyysi meitä pitämään kymmenen päivän lakon sosiaalisesta mediasta. Itse olen kokenut iloa profeetan kehotuksista ja niiden noudattamisesta.

5. Tieto Jumalasta

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko opettaa selkeästi, millainen Jumala on. Ensimmäinen näky itsessään kertoo meille Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Sen kautta opimme, että Jumala ja Kristus ovat kaksi erillistä ihmistä, joilla on kuolematon, täydelliseksi tehty fyysinen keho.

Me emme usko Jumalaan, joka odottaa meidän rankaisemistamme. Me uskomme rakastavaan Taivaalliseen Isään, joka odottaa meidän palaamistamme takaisin Hänen luoksensa tämän elämän jälkeen.

Usko Jumalaan on aina merkinnyt minulle toivoa parempaan maailmaan. Se on antanut minulle rauhaa ja lohtua vaikeimpina aikoina. Silloinkin, kun tuntuu, ettei tässä maailmassa voi luottaa mihinkään, olen aina voinut luottaa Jumalaan.

6. Viisauden sana

Jumala on antanut meille myöhempinä aikoina oman terveyslakinsa eli viisauden sanan. Viisauden sana on ikään kuin käyttöohjeet kehollemme. Nämä Jumalan antamat ohjeet ovat olleet hyödyksi ja iloksi monille kirkkomme jäsenille.

Viisauden sana kehottaa elämään terveellisesti. Meidän tulisi pysyä erossa kahvista, teestä, alkoholista, tupakasta, huumeista ja muista päihteistä. Meidän tulisi pitää huolta kehostamme noudattamalla terveellistä ruokavaliota ja harrastamalla liikuntaa.

Viisauden sanan noudattaminen ei ole helppoa, kun ympärillä on ihmisiä, jotka eivät sitä noudata. Itse en ole kuitenkaan koskaan kokenut, että jäisin paitsi mistään. Viisauden sanan noudattaminen on tuonut minulle enemmän luottamusta itseeni ja terveyteeni.

7. Pyhän Hengen lahja

Kirkossa meillä on mahdollisuus saada Pyhän Hengen lahja eli jatkuva kumppanuus. Pyhä Henki ohjaa, suojelee ja varoittaa meitä. Hän innoittaa ja lohduttaa. Hän kohottaa ja inspiroi.

Profeettamme Russell M. Nelson on sanonut, ettei näinä päivinä ole mahdollista selviytyä ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.

Pyhä Henki on ohjannut minua läpi elämäni. Kun olin 6-vuotias, hän johdatti minut ulos päiväkodin leluvarastosta, jonka sisälle olin jäänyt lukkoon. Kun olin 15-vuotias, hän kertoi minulle, että Mormonin kirja oli totta. Kun olin 19-vuotias, hän johdatti minut opiskelemaan oikeaa alaa oikeaan kaupunkiin.

8. Iankaikkiset perheet

Palautetun evankeliumin ansiosta voimme olla yhdessä perheidemme kanssa ikuisesti. Tämä onnistuu, kun solmimme pappeuden valtuudella iankaikkisen avioliiton temppelissä. Perheemme sinetöidään yhteen tuossa toimituksessa, eikä kuolema katkaise noita siteitä.

Kirkossa opetetaan paljon perheistä. Meitä neuvotaan rukoilemaan ja tutkimaan pyhiä kirjoituksia yhdessä perheidemme kanssa sekä varaamaan yksi ilta viikosta perheillalle. Perhejuhlistus opettaa meille selkeästi perheitä koskevia iankaikkisia periaatteita.

Itse en ole vielä solminut iankaikkista avioliittoa, mutta olen kiitollinen omasta perheestäni. Olen kiitollinen kodista, jossa sain kasvaa. Kodissamme on aina noudatettu evankeliumin periaatteita, ja nuo periaatteet ovat tuoneet paljon onnea perheeseemme.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Kahdeksan siunausta, jotka evankeliumin palauttaminen on tuonut elämääni  appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Palatessani kotiin lähetystyöstä, olin varma, että pitäisin kiinni pyhien kirjoitusten tutkimisrutiineista, jotka olin omaksunut ollessani lähetyssaarnaaja. Tein itseni kanssa sopimuksen, että jos minulla ei ollut aikaa lukea pyhiä kirjoituksia kokonaista tuntia joka päivä, lukisin kuitenkin vähintään puoli tuntia. Polvistuisin joka aamu ja ilta rukoukseen, tekisin säntilliset muistiinpanot sunnuntaikokouksista ja kävisin temppelissä joka viikko, mikäli mahdollista.

Valitettavasti tuo kupla puhkesi hyvinkin nopeasti.

Melko pian elämän tarjoamat hauskuudet saivat keskittymiseni herpaantumaan: ystävien kanssa tekstailu, elokuvien katsominen, romanttisten romaanien lukeminen (älä tuomitse) ja miljoonat muut asiat. Evankeliumi oli nopeasti saamassa takapenkin paikan muiden ”hauskempien” aktiviteettien vallatessa etualaa.

Kyse ei ollut siitä, että olisin jättänyt evankeliumin täysin huomiotta, sillä en tehnyt niin. Enimmäkseen luin edelleen pyhiä kirjoituksia, rukoilin, kävin satunnaisesti temppelissä – mutta ero oli siinä, ettei sydämeni ollut mukana tekemisissäni ja, ollakseni täysin rehellinen, olin laiska noiden asioiden suhteen. Luin vähän pyhiä kirjoituksia joka päivä, keskittymättä lukemaani, ja saatoin nukahtaa kesken rukouksen (jota pidin mukavasti sängyssä). Hengellisistä tekemisistä, joita aiemmin olin rakastanut – sydämeni pohjasta halunnut tehdä – oli tullut vain lista asioita, jotka on tehtävä ennen kuin voi tehdä hauskempia asioita.

Noin puolitoista kuukautta kotiin palaamiseni jälkeen, tajusin, etten ollut onnellinen. Tunsin itseni stressaantuneeksi seurustelusuhteesta, johon olin rynnännyt, kamppailin merkityksellisyyden ja itseluottamuksen puutteen tunteiden kanssa ja elämä tuntui ylivoimaiselta hallita. Tuona hetkenä ymmärsin, että suurin ero aiemmassa ja nykyisessä elämässäni – kaiken muun ylle ulottuva ongelma – kiteytyi yhteen tekijään: en enää asettanut suhdettani Jumalaan tärkeysjärjestykseni kärkeen. Olin pitänyt todistustani itsestäänselvyytenä.

Lääke itsestäänselvyyteen

Ymmärsin, että minun oli tehtävä joitain yksinkertaisia muutoksia elämässäni osoittaakseni taivaalliselle Isälle, että todistukseni oli tärkeä minulle ja halusin tuntea sen enkä katsella sen hiljalleen nääntyvän. Minun ei tarvinnut muuttaa kaikkea elämässäni, sillä tein jo monia asioita, joita minun tarvitsi tehdä ruokkiakseni todistustani. Mikä muuttui – ja mikä mielestäni on se kaikkein tärkein muutos, jonka kukaan meistä voi tehdä, mitä hengelliseen kehitykseemme tulee – oli asennoitumiseni.

Rukouksistani tuli vilpittömiä ja hartaita, kun keskityin siihen, mistä minun tarvitsi rukoilla ja ajattelin rukouksen ihmeellistä lahjaa, jonka avulla voin puhua kaikista rakastavimmalle ja täydelliselle vanhemmalle. Aloin esittää kysymyksiä ennen pyhien kirjoitusten tutkimishetkiäni ja etsiä niihin vastauksia lukiessani. Samoin tein käydessäni temppelissä. Sen sijaan, että olisin ajattelematta vain näykkinyt hengellisiä asioita, kuten olin tehnyt kuukausien ajan, aloin ruokkia sieluani kunnollisella ravinnolla – ja vilpitön asennoitumiseni ja syvä haluni todella tuntea Jumala ja muodostaa suhde häneen, saivat aikaan suurimman muutoksen.

Todistukseni kukoisti ja huomasin olevani onnellisempi ja vakaammalla pohjalla. Pystyin käsittelemään stressiä paremmin ja olin paljon tyytyväisempi elämääni – ja se kaikki johtui siitä, että ruokin tarkoituksenmukaisesti henkeäni ja ymmärsin todistuksen sanoinkuvaamattoman suuren merkityksen elämässäni.

Usko on aktiivinen päivittäinen valinta

Olen viime aikoina kuullut paljon väittelyä siitä, onko usko valinta – henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se on.

Keskustelin muutamia kuukausia sitten erään tuntemani henkilön kanssa, joka on lähtenyt kirkosta muutamia vuosia sitten. Keskustelumme oli valaiseva; me kuuntelimme toisiamme ja yritimme ymmärtää mitä toinen halusi sanoa. Erityisesti minuun kolahti hänen ajatuksensa siitä, ettei usko ole valinta.

Hän kertoi lukeneensa joitain kirkkoa koskevia asioita (käsitykseni mukaan pääosin sen historiaan liittyen), jotka vakuuttivat hänet siitä, ettei kirkko ollut totta. Hän kertoi, että hänelle usko ei ollut valinta – hän oli kohdannut faktoja, jotka osoittivat kirkon totuudellisuuden vääräksi.

Paljon kirkon historiaa tutkineena, pystyin ymmärtämään hänen vaikeutensa – mutta silloin tällöin olin päättäväisesti ja kohteliaasti eri mieltä hänen kannastaan.
”Se on silti valinta,” vastasin. ”Se on valinta joko sivuuttaa niin sanotut todisteet, ettei kirkko ole totta tai jättää huomiotta hengelliset vahvistukset ja kokemukset, joita olet aiemmin saanut ja jotka kertoivat sinulle sen olevan totta. Joka tapauksessa, teet tietoisen päätöksen.”

Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka kritisoivat kirkkoa – niin oli silloin, kun kirkko perustettiin vuonna 1830 ja niin on nyt. Mutta huolimatta noista kriitikoista ja heidän usein epämääräisistä syytöksistään (jotka on yleensä irrotettu kontekstista tai ajan kuluessa osoitettu vääriksi), voimme silti valita uskoa pohjaten niihin selkeyden hetkiin, joita olemme kokeneet. Se ei ole helppo valinta – itse asiassa, se voi olla äärimmäisen vaikeaa johtuen elämämme kokemuksista, vaikeuksista ja monista muista tekijöistä – mutta se on vaivan arvoinen valinta.

Lokakuussa 2008 pitämässään yleiskonferenssipuheessa, ”Sinä tiedät tarpeeksi”, vanhin Neil L. Andersen kertoi tarinan, joka liittyy juurikin tähän asiaan. Hän kertoi:

”Useita vuosia sitten erään ystäväni nuori tytär kuoli järkyttävässä onnettomuudessa. Toiveet ja unelmat pirstoutuivat. Ystäväni tuska oli sietämätön. Hän alkoi kyseenalaistaa sitä, mitä hänelle oli opetettu ja mitä hän oli lähetyssaarnaajana opettanut. Ystäväni äiti kirjoitti minulle kirjeen ja kysyi, voisinko antaa hänen pojalleen siunauksen. Kun laitoin käteni hänen päänsä päälle, tunsin, että minun piti sanoa hänelle jotakin, mitä en ollut ajatellut aiemmin juuri sillä tavalla. Sain tällaisen vaikutelman: Usko ei ole pelkästään tunne, se on päätös. Hänen täytyisi valita usko.

Ystäväni ei tiennyt kaikkea, mutta hän tiesi tarpeeksi. Hän valitsi uskon ja kuuliaisuuden tien. Hän laskeutui polvilleen. Hän sai takaisin hengellisen tasapainonsa.”

Kuten tämä kokemus kuvaa, me voimme valita ruokkia todistustamme niillä asioilla, joita Jumala on antanut meille: rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, seurakunnallinen uskovia, yleiskonferenssipuheet ja niin monta muuta lähdettä ja voimavaraa. On helppo pitää todistustamme itsestäänselvyytenä, mutta se on valtavin virhe, jonka voimme tehdä.

Yksi parhaimmista päätöksistäni oli puolestaan osoittaa Jumalalle olevani kiitollinen todistuksestani ruokkimalla sitä päivittäin.

Sen vuoksi, että valitsin valita uskon joka ikinen päivä, henkeni on onnellisempi kuin koskaan ennen.

Artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Miksi on vaarallista pitää todistustamme itsestäänselvyytenä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.